Pyhäleikkuu (Forsman)
Pyhäleikkuu. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Säteilee aurink’ aamuinen,
- Se luonnon verhoo loisteesen,
- Ylhällä lintuin laulu soi; –
- Kuink’ kylä hiljaa olla voi?
- Lepääkö vielä peltomies,
- Vaikk’ aikaa leimuu päivän lies’,
- Ja sarka kultaa kellertää?
- Miks’ tuota nyt hän hylkäjää?
- Vaan kas! hän aukoo porttiaan.
- Oi autuasta katsettaan!
- Maan raskaat alhais-aattehet
- Hän heitti pois kuin vaattehet.
- Aseetta käs’ ja olkapää,
- Vapaana hän nyt hengittää;
- Ei sirpit nyt saa heilahtaa,
- Vaikk’ elonjuhla kohta saa.
- Vaan vihdoin juhlahetki on,
- Hän kutsuu lapset, puolison,
- Ja hurskain mielin, heltyen
- Vaeltaa päivän leikkuullen.
- Ja riemusilmin näkee hän
- Työjoukon aina kerttyvän
- Ja oudon, tutun astuvan
- Samaisen pellon viljahan,
- Muurille tuonne valkeellen,
- Jon pääll’ on risti pyhyyden,
- Miss’ ijäisyyden viljamaa
- Kultaista viljaa kasvattaa.
Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.