Pyhäleikkuu (Avellan)

Pyhäleikkuu. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Jo päivä päänsä nostelee

Ja luonnon kaiken valkaisee,

Ja linnut laulaa ilmassa,

Vaan kylä viel’ on hiljaisna.

Miks’ viipyy vielä leikkaaja,

On aamu taasen loistoisa,

Ja pelto keinuu keltanaan,

Miks’ hyljätään sen kulta vaan?

Vaan mökkinsä hän aukaisee

Ja tyynin silmin katselee.

Hän mailman huolet viskanna

On niinkuin vaatteen luotansa.

On käsivarsi aseetoin,

Ja rinta vapaa, murheetoin,

Ei sirppi liikkua nyt saa,

Vaikk’ elonkorjuu jouduttaa.

Vaan juhlan hetki luontelee,

Hän vaimon, lapset huutelee,

Ja harrasmiellä laatiiksen

Jo niitten kanssa leikkuusen.

Ja iloissaan hän katselee

Kuin joukot yhä suurenee,

Kuin tutut, oudot kiiruhtaa

Vaan kohden yhtä kukkulaa,

Sinn’ valkoisille muureillen,

Miss’ risti loistaa rauhainen,

Sinn’ missä sarka kullastaa,

Mi taivon laihot kasvattaa.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.