Pyhä kevät

Kirjoittanut Otto Manninen


Oi ihanuuttas, nuoruus,
sun voimaas, intoas!
On tinkimätön suoruus
sun sotalippunas.
Vain kutsumustas kuulet,
näet innoitukses näyt.
On hymyss’ uljaat huulet,
kun uhritietäs käyt.
Töin pohjaan asti alttiin
sa intos ilmoitat,
et mantteloidu malttiin
kuin vanhat viisaammat.
Ei nouse mielees nurku,
kun kaikkes annat pois.
Vain suruamme surku
sun on – sit’ ethän sois.
Niin korkealle tähtiin
sua johtaa jyrkänteet.
Mist’ unta vain me nähtiin,
sa siitä totta teet.
Viet intos hartiolla
alt’ ikeen ihmismaat.
Saat aamun ase olla,
sen lunnas olla saat.
Kuss’ isket, kahleet putoo
ja murtuu teljet myös.
Ja kumpus kukkiin kutoo
sun kuolematon työs.


Lähde: Manninen, O. 1938: Matkamies: runoelmia. WSOY, Porvoo.