Persoonallinen maku
| Persoonallinen maku Kirjoittanut Otto Manninen |
Suum cuique
- Sama kenkäkö kelpais, tassu kuin tassu?
- Se toivo tok’ ois kovin hurskas ja hassu.
- Käy kullekin tietysti vain omanmallinen.
- Maku tunnustakaa toki persoonallinen.
- Mikä perversiteetti jo – aatelkaapas –
- jos herrall’ on ruojut ja rouvall’ on saapas!
- Ja ihmisjalkine – kuule vain kossoja:
- »öh, lantun jos tunnet, et syö lapatossoja!»
- Ja kaikella syyllä ne moista morkkaa,
- mi kärsäst’ ei maistu, ei somenna sorkkaa.
- Hepo sanoo: »Hyi, siviili! Ei helykannusta!»
- ja lehmä: »En nahakseni ikinä tunnusta!»
- Repo: »Pah, joku lapsekas käpälälauta!»
- Rapu: »Villitty! Eespäin – ei sakset ees auta!»
- Ja sammakko: »Nähty on näill’ ijin mulleja!
- Minä opetan kyllä, ken tässä on pullea!»
- Kisu saapasjalka: »Miau, ei mallaa;
- alinomaa täll’ oman häntänsä tallaa.»
- Kanat: »Pyh, muka tuossako tehtävä tipoja!»
- Ja kukko: »Vai orrelle! Oo ajan tapoja!»
- Ihan toisinpa tuomitsi myös Iso-Pöpö
- kuin tuttumme s. h. t. Töpö-Töpö.
- Toki monta on – tutki vain kunkin luonnetta –
- iki-yleis-inhimillistä juonnetta.
- Esimerkiksi: kenkää ken kiivaammin sätti
- kuin kunniallinen töppösrätti?
- Moni moppe, jost’ on kotisaapas niin ihana,
- on naapurin virsuille pelkkänä vihana.
- Ylipäänsä, kuin ihmisiss’ ainoastaan:
- kaikk’ käymässä sotaa on kaikkia vastaan.
- Kaikk’ kaksi- ja neli- jne. -jalkaiset. –
- Mene sekaan, niin housusi tottahan halkaiset!
- No, jalattomill’ edes lie sopu vakaa? –
- E-hei, nehän kiivainta lyö kika-kakaa.
- Ne pitää korkeall’ aatteen lippua.
- Muut suutari-reaalioista saa rippua.
- Kera moisen ken asiantuntijan veikkaa,
- joka itse sielusta testinsä leikkaa!
- Vähän siin’ on olla kakssääri tai sääretön,
- näes aatteella voi luku niit’ olla ääretön.
- Karaktääri! Akhilles kantapäätön!
- Siin’ itse Apollo on nuoleton, väätön.
- On tuomion pyöristys kaikinpuolinen,
- kuten tuomari itse on rullatuolinen.
- Muut kiinni maass’ ovat tervein kintuin,
- sukuliittoa tää paratiisilintuin.
- Tosi-Salomon saa tora moisesta tarhaansa,
- kuten Beethoven kuurona sävelsi parhaansa.
Lähde: Manninen, O. 1951: Muistojen tie: valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toimittanut ja selityksin varustanut Pentti Lyly. WSOY, Porvoo.