Perhonen ja ruusu

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Vaaleana ruusu-kukka
Kuolee, lakastuu,
Lemmittynsä perho-rukka
Hautaan kallistuu.
Milloin luoksi armahansa
Perho taas saa haudastansa?
Milloinkahan
Kukkimahan
Ruusu taaskin nousevi?
       Toisiaan he lemmiskellen
       Kesän viettivät.
       Huolet, heihin silmäellen,
       Heitä välttivät.
       Perho suutel’ ruusuansa,
       Ruusu pientä perhoistansa,
       Autuaina
       Ollen aina, –
       Voi. ken heitä häiritsi?
Nyt he eivät elämähän
Enää palaja;
Lempi heitä hellimähän
Ei voi kutsua;
Mutta hauta-kummuillansa
Uudet ruusut riemujansa
Pienosien
Perhosten
Kanssa taasen nauttivi.

K. S–n.


Lähde: Suomalainen Wirallinen Lehti 21.12.1869.