Perho ja ruusu (Forsman)

Perho ja ruusu. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Ruusu kalpenee ja murtuu,

Maahan painaa pään.

Perho syksyn alle turtuu,

Alle myrsky-sään.

Saako perho taas ja konsa

Leikkinsä ja puolisonsa?

Konsa sorto

Loppuu? horto

Ruusun silmät jättänee?

Kesän lapset miekkosina

Vietti aikojaan;

Häirinnyt ei vaara, kina

Heidän onneaan.

Onnellisna suuteloistaan,

Armastel’ ne toinen toistaan

Täynnä rauhaa

Tyyntä, lauhaa –

Senpä kalma häiritsee!

Kuinka vartookin ja uottaa,

Eipä herää nää.

Ei voi lemp’, ei kevät tuottaa

Heille elämää.

Mutta heidän haudaltansa

Virkoo uusi ruusukansa,

Mullan päällä

Suvi-säällä

Uudet perhot liehuilee.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.