Pellavan kitkijä.

Kirjoittanut Otto Manninen


Muien paioiksi pellava kasvaa,
minä vaan sen kitken.
Muien iloiksi iloan,
mut itsekseni itken.
Katselen päivän laskua,
ja kaunis on pilven rusko.
Ennen minä uskoin, mitä minä uotin,
nyt en enää usko.
Pilvet on pilviä, vaikka ne kuinka
kullassa ruskotelkoot.
Toivot on turhia, vaikka ne kuinka
onnea uskotelkoot.


Lähde: Manninen, O. 1905: Säkeitä. WSOY, Porvoo.