Palveleva Neito

Palveleva Neito. (Suomentama). Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Voi jospa kellon soiessa

Jo oisin kirkko-valmisna,

Jos oisi yö jo loppunut,

Jo pyhä aamu alkanut!

Jo arkihuolet heittäisin

Ja kirkkohon mä rientäisin,

Tapaisin siellä armahan

Mua outtelevan ainian,

Siell’ oisi eeltäpäin jo hän,

Ja kirkkomäeltä yksinään

Hän katseleisi järvellen,

Lähetessämme kirkollen.

Se katseltava oisin mä;

Veneestä maallen rientävä,

Kun kullan luoksi pääsisin,

Ilolla kättä pistäisin.

Lopeta sirkka tirskusi,

Jo loppuvi päreheni,

Levolle lasken nukkumaan,

Suloista unta maistamaan.

Nyt illan kehrättyäni

Jo täys on rihmarullan

Vaan kuinka kurja kehreän

Ei toivon rulla täyvykkään.

[Johan] –[Bäc]kw[all]–

Lähde: Maamiehen Ystävä 21.3.1846.