Paljon

Paljon. Kirjoittanut Otto Manninen

Paljon muisti muukalainen,

tuttu yön, kun yöhön lähti:

kiitos sulle, kirkas nainen,

ylimmäinen yöni tähti.

Kiitos, sointu sunnuntainen

ajatusten tummaan arkeen,

tuoksu armas, aamun-mainen,

kaikki hieno kautta karkeen,

kultapirta päällä pääni,

Pohjan impi, illan tytti,

elon ihme elämääni,

liekki, joka liekin sytti.

Musta lie mull’ yö nyt eessä

murhe puuna matkasauvan:

näin mä silmäs liian seessä,

liian kauniit, liian kauan.

Syvä lie mun sydänsyyni,

polttavainen, vailla pohjaa:

täytymyksen tähti tyyni

yöhön käyvän tietä ohjaa.

Lie mull’ eessä mieron pettu,

orvon taival, orjan taakka:

kiitos, ett’ on kirjoitettu

kohtaloni tähtiin saakka.

Lähde: Manninen, O. 1905: Säkeitä. WSOY, Porvoo.