P. E. Pavolinille

P. E. Pavolinille Kirjoittanut Otto Manninen

»Ei tainnut vanha Väinämöinen luulla»,

ett’ oisi koskaan Suomen säveleillä

vaeltaa siivet laulun valtateillä

ja Suomen virttä virkkaa maalla muulla:

kuink’ immen hius helkkyy kannelpuulla,

käkösen kullat kukkuu, kuink’ on meillä

runoinen rusko mailla pimenneillä,

kun päiv’ ei paista eikä kuuhut kuulla.

Nyt Suomen suvihaaveet niittää halla,

on murhe maassa, mielet miekan alla.

Mi jäävä he, kun lankee laaja niitos?

Vaan uusin soinnuin, suloin kauas helää

se syntylaulu, jossa Suomi elää.

Sen siivittäjä, Sulle Suomen kiitos!

1911.

Lähde: Manninen, O. 1925: Virrantyven. WSOY, Porvoo.