Päiväni

Päiväni. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Tuoll’ laaksossa, miss’ leivon äänet kaikaa.

Ma tytön luona istun intomiellä;

Mun jalvoillani lähteen aallot raikaa,

Joit’ kukkaisleyhkät suutelevat siellä.

En ottelussa ollut koskaan vielä

Ma huolten kanssa, jotka syöntä haikaa;

Ei tiedä mättäistäni ainokainen,

Pait malja, ystävyys ja armahainen.

Ma hymyilen, hän hymyilevi jällen,

Me emme laadi tuskaa itsellemme;

Ma häntä nimeilen, hän vastatellen,

Ja puiston lehdet säikkää innollemme;

Ja perhot, suulta kukkain karkaellen,

Ne kukkais-taivaan kaartaa la’eksemme;

Oi mailmaa ihanaa! kuin luonto sointuu

Tok’ autuuteen, mi syömmessämme tointuu.

Kuin voisin risti-äänin sorreskella

Ma sointuisuutta maalimassa?

Vaan puhtaat äänet helkää avarassa,

Ja puhtaita ma tahdon kaikaella.

Sa, tyttö, riemuain saat ammennella,

Kun yksin äänin oomme laulamassa,

Ja helmanani suljettuna helken,

Jo suudelmaksi muutat elonretken.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.