Orpo (Manninen)

Orpo Kirjoittanut Otto Manninen

Päällä hennon olkapään

taittavainen taakka.

Yössä kulku yksinään,

kunne? kunne saakka?

Satu saavuttamaton

kaikki mikä kaunist’ on.

Hohtaa kultaranta,

hohtaa multa, santa.

Kauas, kauas jäänyt taa

maja maammon, taaton.

Suojasi jo sulkee maa,

sulla matka maaton.

Tietymätön mieron tie

sinne tänne siskot vie.

Veljet, vierreet pois te,

tunnetteko toiste?

Outo lasta orpoa

joku joskus autti.

Enimmän ehk’ antaja

almustansa nautti.

Hyvää tarkoitti kenties,

vaan oi, vilu vieraan lies,

vaan oi, kovat, kovat

oudon armot ovat.

Päivät kiitää, vuodet käy,

kukkuu kevätkäet.

Konsanaan hänt’ eikö näy,

jonka aina näet?

Aina, kons’ on autioin

yö, kuin kuiske aamun koin

rinnallas hän kulkee,

rinnalleen sun sulkee!

Lähde: Manninen, O. 1951: Muistojen tie: valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toimittanut ja selityksin varustanut Pentti Lyly. WSOY, Porvoo.