Omani olet

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


      Kuule’ tyttö, kultaseni!
      Ota’ minä omaksesi!
”Eipä tule’ tuumistasi,
Julkioista jutuistasi,
Minkään laista millonkana;
Kapakasa, kannunakin
Hopiaissa, heliseisin
Ennen kuin sun omaksesi
Rupiaisin, poika rukka!”
      Minäpä sen isännäksi
      Tultuani, tyttö kulta!
      Pitäjiin sun pivosani.
”Eipä tule’ tuumistasi,
Julkioista jutuistasi,
Minkään laista millonkana;
Ennen piennä, piilotellen,
Leipojaissa lenteleisin
Laiho-pellon pensikoisa,
Kuin ma sinun omaksesi
Rupiaisin poika rukka.”
      Minä sillon ansa-miessä
      Ottasin sun omakseni.
”Eipä tule’ tuumistasi,
Julkioista jutuistasi,
Minkään laista millonkana;
Ennen toki kalanaki
Sukeltasin sukkelasti
Meren pohjaan potkitellen,
Kuin ma sinun omaksesi
Rupiaisin poika rukka”.
      Mutta minä muuttununna
      Verkoksiki, reikkoseni!
      Saisin sinun sukkelosta,
      Omakseni omistaisin.
      Pyri’ sinne, pyri’ tänne.
      Minun olet siellä, täällä.
      Jospa vielä mihin menet,
      Millä lailla mieloiletki;
      Ainaki sä olet minun.

*) Serviska Folksånger, öfvers. af Runeberg.


Lähde: Oulun Wiikko-Sanomia 9.4.1831.