Omani olet

Omani olet Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

      Kuule’ tyttö, kultaseni!

      Ota’ minä omaksesi!

”Eipä tule’ tuumistasi,

Julkioista jutuistasi,

Minkään laista millonkana;

Kapakasa, kannunakin

Hopiaissa, heliseisin

Ennen kuin sun omaksesi

Rupiaisin, poika rukka!”

      Minäpä sen isännäksi

      Tultuani, tyttö kulta!

      Pitäjiin sun pivosani.

”Eipä tule’ tuumistasi,

Julkioista jutuistasi,

Minkään laista millonkana;

Ennen piennä, piilotellen,

Leipojaissa lenteleisin

Laiho-pellon pensikoisa,

Kuin ma sinun omaksesi

Rupiaisin poika rukka.”

      Minä sillon ansa-miessä

      Ottasin sun omakseni.

”Eipä tule’ tuumistasi,

Julkioista jutuistasi,

Minkään laista millonkana;

Ennen toki kalanaki

Sukeltasin sukkelasti

Meren pohjaan potkitellen,

Kuin ma sinun omaksesi

Rupiaisin poika rukka”.

      Mutta minä muuttununna

      Verkoksiki, reikkoseni!

      Saisin sinun sukkelosta,

      Omakseni omistaisin.

      Pyri’ sinne, pyri’ tänne.

      Minun olet siellä, täällä.

      Jospa vielä mihin menet,

      Millä lailla mieloiletki;

      Ainaki sä olet minun.

*) Serviska Folksånger, öfvers. af Runeberg.

Lähde: Oulun Wiikko-Sanomia 9.4.1831.