Ol’ aluss’ satakieli vaan

6. Ol’ aluss’ satakieli vaan Kirjoittanut Heinrich Heine

”Ol’ aluss’ satakieli vaan,

Ja sana soi: ’tyi-tyi!’ ’tyi-tyi!’

Kun noin se lauloi, ruoho maan,

Puut, kukat, kielot ilmestyi.

”Se itseään puri rintahan,

Ja veri vuos, mut verestään

Se näki ruusun nousevan;

Se sille laulaa lempeään.

”Ja meidät, salon linnut, oi,

Tää haavan veri sovittaa;

Jos ruusulaulu loppuun soi,

Niin salo itse katoaa.”

Noin kertoo varpuspojillen

Tuo varpusukko pesässään;

Ja varpusrouva toistaa sen

Ja valtaa pesän yläpään.

Hän onkin tarkka eukokseen,

Hän hyvin hoitaa askareet;

Siin’ ukko jouten lapsilleen

Opettaa uskonkappaleet.

Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.