Oja-Paavo

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Saarijärven eli kankahilla
Paavo maalla hallaisella,
Käsin uutterin sitä viljellen:
Herralta hedelmää odottaen
Vaimoneen ja lapsinensa siellä,
Hiessa-otsin nautti leivän niukan,
Ojaa kaivoi, kynti sekä kylvi.
Keväällä nietosten sulaessa
Tulva puolen orahista otti,
Kesällä rakeiden riehuessa
Tähkäpäistä puolet lako voitti,
Syksyllä viimesetkin halla vei.
Vaimo repi tukkoaan ja huusi:
”Paavo, Paavo, onnenjättö ukko!
Keppi käteen Herra meidät heitti,
Kerjuu kova on, kovempaa nälkä.”
Kädestä ottaen Paavo lausui:
”Herra koetteleepi, vaan ei heitä;
Petäjäistä puoli leivo leipään,
Ojia puolta enempi kaivan
Mutta Herralta mä kasvun toivon”.
Vaimo leipähän petäistä leipo,
Ojia Paavo enempi kaivo,
Möi lampaita, ruista osti, kylvi.
Keväillä nietosten sulaessa
Eipä tulva orahaita vienyt;
Kesällä rakeiden riehuessa
Tähkäpäistä puolet lako voitti,
Syksyllä viimesetkin halla vei.
Vaimo rintahansa lyöden huusi:
”Paavo, Paavo, onnenjättö ukko!
Kuolo työksi, Herra meidät heitti;
Kuolla vaikee, elää vaikeampi”.
Kädestä ottaen lausui Paavo:
”Herra koetteleepi, vaan ei heitä;
Petäjäistä leivo kaksi vertaa,
Ojat kaivan kahta suuremmiksi,
Mutta Herralta mä kasvun toivon”.
Vaimo petäjäistä kaksi vertaa,
Paavo ojat kahta suuremmiksi,
Lehmät möi ja ruista osti, kylvi.
Keväillä nietosten sulaessa,
Eipä tulva orahaita vienyt;
Kesällä rakeiden riehuessa,
Eipä viljaa myrsky maahan lyönyt;
Syksylläkin halla koskematta
Jätti viljan kullan hohtavaksi.
Silloin lausui Paavo polvillansa;
”Herra koitteleepi, vaan ei heitä.”
Vaimo myöskin polvillansa lausui:
”Herra koitteleepi, vaan ei heitä.”
Miehellensä ilo-mielin virkki:
”Paavo, Paavo, nyt jo leikatkamme,
Nyt on hyvän elon, riemun aika,
Petäjäinen leivästämme jääköön,
Nyt jo ruista yksin leipokamme.”
Kädestä ottaen lausui Paavo:
”Vaimoseni, se vaan koitteet kestää,
Ken vajaata lähimmäisen muistaa;
Petäistä puoli leivo leipään:
Naapurin on halla pannut pellon.”

A. M–n [Agathon Meurman].


Lähde: Tapio 1.11.1862.