Oikea Suomen mies
P. E. Svinhufvudin täyttäessä 70 vuotta, 15. 12. 1931
Kirjoittanut Otto Manninen


Tulessa kulta
tuimassa tutkitaan,
sankarin kunto
myrskyssä aikojen ankarain.
Paljon voi pahan vallat,
voi valat rikkoa,
tallata lait,
valot sammuttaa,
vapauden sortaa,
kahlita ihmiset, kansat,
vangita, kiduttaa,
Siperioihinsa siirtää.
Mutta on voima, mi niille
ei polvea notkista, niitä
ei kumarra koskaan:
korkea miehuus
oikeamielisen miehen,
omatunto ja uskollisuus
joka uhriin altis.
Ja katso: se kestää,
koetuksissa korkenee,
ja se voittaa vihdoin,
ja sortaja sortuu
järisyttävän kohtalon kuiluun.
Paljon voi vihan vallat,
maailmanmyrskyn,
maailmanpalon ne nostaa.
Sukupolvien työ,
viljelys, vauraus,
ikivankka äsken,
raunioina suitsee,
kuolinroviona korskan
ihmissuvun itseraatelussa.
Hauras haaksi silloin
on kansakunta;
kohtalon aallot korkeat käy,
ulappa uhkaa,
salamat lyö,
taivaanranta on musta.
»Me hukumme!» huutavat kaikki.
Mutta mies perässä purren,
mies valvoo tyyni, vakaa,
ei vapise, vaikka
on vaarassa kaikki kallein.
Rauhallisna raivossa myrskyn
hän velvollisuutensa tekee,
nyt niinkuin aina.
Sillä hän tietää,
että myrskyn kuin tyynen
vaakaa vanhurskas
Elämän Herra,
että Hänen suuri,
oikea tahtonsa tapahtuu.
Hänen kutsunsa kuullen,
Hänen aseensa ollen,
pyytämättä muuta,
niin ohjasi purtta polon Suomen
pelastuksen valkamaan
suora, suomalainen kunto.
Siksi suurta seppelöi
kilvoituksen kestäjää
kiitos synnyinmaan,
että suotiin maalle mies,
joka maassa tarvittiin
hetkellämme suurella,
tuskissa vapaan Suomen
tulisen synnyn.
Kiitos, ett’ on keskellä
ajan sairaan, raadellun
yhdistävä ydinmies,
joka maassa tarvitaan
vartiaksi vaaroilta.
Kiitos, ett’ on keskellä
ajan pikkupyyteisen
esikuva korkea,
suuri, oikea Suomen mies.


Lähde: Manninen, O. 1938: Matkamies: runoelmia. WSOY, Porvoo.