Nuoruus (Forsman)
Nuoruus. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Valloista, kut hallitsevat maata,
- Surma yksin kruunuaan voi taata;
- Hänt’ ei syöstä, hän ei säästää saata,
- Ei sen kalpaa ruoste syö.
- Jos sua kauhistuttaa Tuonelainen,
- Vietä hetken juhlaa, nuorukainen!
- Tiedä: kasvaa voi yks’ hetki vainen
- Ikuisuuden elämää.
- Hetki omii taivahan ja maankin,
- Maan ja taivaan siinä maistaa saankin;
- Suurra ääretönnä, oltuaankin,
- Voi se jäädä muistillen.
- Mutt’ ei hetki aatteen säädelmissä
- Nouse niin kuin tunteen temppelissä;
- Tunne yksin korjaa sekunnissa
- Kylvöt vuosituhanten.
- Riemuitkos! oi, suontes tyrskiessä
- Taivaan laina kukkii keväimessä,
- Kun sun nuoren rintas pyhyydessä
- Tunne terve hehkuu vaan.
- Vaan ne hiipuu, sammuu vähitellen
- Hetket, riemun suojat sydämellen;
- Vanhenet; oi, kevääs antimellen,
- Nuorukainen, arvo suo!
- Kons’ on kevähiä, nauti näitä!
- Eipä vältä kukkas syksyn säitä,
- Pitkä talvi-yös on: ei sen jäitä
- Nouse päivyt sulaamaan.
- Miksi suotta itselles luot vaivat?
- Lyhyen riemupäiväs maahan kaivat
- Oikuin, huolin, jotka juoda saivat
- Sydänvertäs lämpimää?
- Lempiös! Sua kutsuu jumalainen,
- Voittoon seppelöitty, hennokainen;
- Neittä syleile! et neittä vainen,
- Kaikki mailmat syleilet.
- Köynnös liehuu, viinimarjat läikkyy,
- Senpä luona riemulaulut räikkyy!
- Kerjurillei vallat, aarteet väikkyy
- Alta viiniköynnöksen.
- Nuori! liennä liekkis immen huulla!
- Juo! ei kypsy marjat marraskuulla;
- Elon riemut nauti naurusuulla;
- Halla sitten riemut vie.
Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.