Nukkuvan lapsen ylitse (Forsman)

Nukkuvan lapsen ylitse.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Kuink’ onnellisna lepäät kehdossasi
Kuink’ oudot sulle turhuus on ja harhat!
Sun’ äitis käsi laatii vuodettas,
Ja lepos antaa taivaan siskot parhaat.
Kuin lähteen sintä aamun tyvenyys,
Niin viihtää viattomuutes virtaa rauha;
Tuoss’ eipä vielä vinkunut oo syys,
Viel’ kohtalon ei myrsky siinä pauhaa.
Myhäilet: – oi, jos voisin aavistaa.
Mik’ ihanuus sun umpisilmiis läikkyy!
Ei riemuillaan sua hurmaa vielä maa, –
Ylhäinen kaukolaspa mielees väikkyy.
Oi uinu, pieni! Onnes armas on
Kukoistaa, sielu lämmin silmuksessa.
Silmissäs unten vienos vallitkoon,
Unelman enkel yksin rintuessa!


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.