Niinkuin kuuhut loistain nousee
Niinkuin kuuhut loistain nousee. Kirjoittanut Heinrich Heine |
- Niinkuin kuuhut loistain nousee
- Alta pilvenhattarain,
- Niin nyt ajan hattaroista
- Kuultaa kuva sulokkain.
- Kannell’ istuimme me kaikin,
- Rheinin vartta viiltäen,
- Kesävehrät rannat hehkui
- Valoss’ iltapaistehen.
- Miettivänä lymyin kauniin
- Naisen syliin hentohon;
- Armaan rakkaat, kalvaat kasvot
- Punas kulta auringon.
- Kannel helkkyi, pojat lauloi,
- Ihmeellinen iloisuus!
- Taivas siinsi kirkkahammin,
- Sieluun aukes avaruus.
- Satumaisna siirtyi metsät,
- Linnat, vaarat rantaman; –
- Kaikki nuo näin päilyvinä
- Silmäteräss’ armahan.
Lähde: Heine, Heinrich 1887: Runoelmia. Suomentanut Oskar Uotila. G. W. Edlund, Helsinki.