Niin vapaa olin, riemuinen

Niin vapaa olin, riemuinen. Kirjoittanut Robert Burns

Burns kirjoittaa: ”Laulun kuoro (s. o. 2:nen ja 8:s säkeistö) on vanha, muu minun omaani”. – Ballaadi perustuu Skotlannin maalaisväestön vanhaan tapaan kudottaa kankaansa omista langoistaan kaupungin ammattikutojilla. Jotta työ tulisi halvemmaksi, oltiin itse avuliaina kangasta kuteelle pantaessa.

Niin vapaa olin, riemuinen,

kun lauloin aamukoihin;

mut lännen poika, kankuri

toi tuskaa lauleloihin.

      Kun käytte, tytöt, kankuriin

      ja viette sinne työtä,

      niin taivaltaa te muistakaa

      taas kotiin ennen yötä!

Mun laittoi äiti kaupunkiin:

”Käy, kehi kankaas loimi!”

Mut kehinpuuta käyttäissäin,

toi sydänhuolta toimi.

Ja kaunis lännen kankuri

sai kuteelle jo kankaan;

kuin pauloin sitoi sydämein

hän joka niiden lankaan.

Vait istuin siinä kehien,

kun sukkula se ensi;

mut kaiteen joka iskuhun

mun veret poskiin lensi.

Kuu verkkaan vaipui läntehen,

loi yöhön kalvaan valon,

kun kaunis lännen kankuri

mua saattoi kautta salon.

Mit’ toivottu ja tehty lie,

se salaan jäädä sietää;

mut oi! ma pelkään, kohta sen

jo kylät kaikki tietää.

      Kun käytte, tytöt, kankuriin

      ja viette sinne työtä,

      niin taivaltaa te muistakaa

      taas kotiin ennen yötä!

Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.