Niin, viha pois, jos sydän sortuiskin!

15. Niin, viha pois, jos sydän sortuiskin!

Kirjoittanut Heinrich Heine

Ikimennyt kulta! – vihaa kantaisin?

Vaikk’ kivihohtein säihkyy vaattehes,

Ei sädekään käy yöhön sydämes.

Sen aikaa tiedän. Näin sun unissain

Ja synkän yön näin sydämessäs vain

Ja käärmeen näin, mi syö sun sydäntäs,

Näin, kulta, kuink’ on kurja elämäs.

Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.