Neien vali
| Neien vali. (Ur Runebergs ”Idyll och Epigramm.”) Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Oil tytöllä äitiltänsä muisto,
- Helmilöillä sommiteltu solki,
- Solki kullinkaunisteltu, kallis.
- Kulki hälle kaksi kosjomiestä,
- Kempi oil, rikas ja kuulu yksi;
- Vaan sen mieltä poltti neien solki:
- Toinen taasi kainu oil ja köyhä;
- Vaan sen mieltä poltti neien lempi.
- Niin tytölle äitipuoli virkki:
- Käy sä rikkahalle, köyhä heitä;
- Toista on tok kulta, kuin on köyhy.
- Tyttö itki, turhin kielsi kurja.
- Vaan se kuulepäivänänsä neiti
- Ollut ei enää emon tuvassa,
- Eikä tanhualla, tammikossa;
- Oilpa yksin rannikolla raukka.
- Käypi tänne äiti, käypi sulho,
- Lempeästi hälle lausuellen:
- Lähde pois kotiisi kestilöihin,
- Kuuliaat sinulla siellä ompi.
- Sillon otti vyönsä soljen tyttö,
- Otti sievä-sormin, siinä virkki:
- Kellä köyhin on, se siihen tyyty;
- Kellä kyllin on, se vielä vaati.
- Kyllä kauan oovat, sangen kauan
- Aallot varteheita ottanunna,
- Vielä vaativat minulta soljen.
- Näinpä lausu, loitos rannikolta
- Aaltoihin se soljen sitte suori.
- Mutta sulho suuttuneena läksi,
- Suuttuneena äitipuoli virkki:
- Onnenkolkko, kuinka oot sä tehnyt?
- Korko ei enää sinulle kulje,
- Eikä kulta kallis kiiltäelle,
- Etkä solkeais enää nyt nähne.
- Mutta tyttö vaan muhoillen virkki:
- Toista on tok onni, kuin on korko,
- Toista lämmin lempi, kuin on kulta,
- Toista kullan suunto, kuin on solki.
Lähde: Saima 11.9.1845.