Näin unissani miehen lystikkään

Näin unissani miehen lystikkään. Kirjoittanut Heinrich Heine

Näin unissani miehen lystikkään;

Hän hitiöillä otti askeleita;

Ol’ yllään hienoimpia hepaleita,

Mut alla tahra, ryönä järkiään.

Hän alta oli kurjin miehiään,

Vaan päält’ ei ilman arvon-osotteita;

Työns’ oli urhon töiden reimakkeita;

Kuin mahtimies hän toimi tykkänään.

”Ja tiedäs, ken se on! Käy katsomaan!”

Näin virkkaa uniukko kurillaan,

Ja tämän peilikuvan nähdä saammen.

Tuo mies käy vihkituoliin: morsian

On kultani. He lausuu: ”rakastan!”

Ja tuhat perkelettä ilkkuu: ”amen!”

Lähde: Heine, Heinrich 1887: Runoelmia. Suomentanut Oskar Uotila. G. W. Edlund, Helsinki.