Näin unessa kultani armaan
| Näin unessa kultani armaan. Kirjoittanut Heinrich Heine |
- Näin unessa kultani armaan,
- Ol’ arka ja kurja hän nyt,
- Ja entinen muhkea muoto
- Oli kuihtunut, ränstynyt.
- Hän painavi rintahan lasta,
- Ja toista hän kädestä vie,
- Asu, ryhti ja katsekin näytti
- Mitä huolia kärsinyt lie.
- Hän asteli katua pitkin,
- Ja niinpä nyt kohdataan,
- Hän näkevi mun, ja hälle
- Ma haastelen rauhaisaan:
- ”Käy kanssani kotihin meille;
- Kas kuin sua näännyttää!
- Ma työllä ja innolla aion
- Sua luonani elättää.”
- ”Myös lapsesi kotihin ottaa
- Ma tahdon ja hoitohon,
- Mut ennemmin kaikkia itses,
- Sa lapsonen onneton.”
- ”En konsana kerro ma sulle,
- Ett’ armaani olit sa mun,
- Ja kun sinä kuolet, itkein
- Vien hautahan kaivatun”.
Lähde: Heine, Heinrich 1887: Runoelmia. Suomentanut Oskar Uotila. G. W. Edlund, Helsinki.