Myrsky (Uotila)
Myrsky. Kirjoittanut Heinrich Heine |
Suomentanut Oskar Uotila. |
- Käy raivoisa myrsky,
- Ja se pieksee aaltoja,
- Ja aallot, hyrskien ja tyrskien,
- Kohoavat korkealle,
- Ja ketterinä keinuvat
- Valkoiset vesivuoret,
- Ja laivut kapuavi niitä,
- Hädin ja tuskin,
- Ja äkkiä syöksyy se alas
- Mustaan, ammottavaan vesiaukkoon –
- Oi meri!
- Äiti kauneuden, vaahdosta nousseen!
- Isoäiti lemmen! armahda minua!
- Jo leijuu, ruumiita vaanien,
- Valkea, vikevä lokki,
- Ja hioo noukkaansa mastohon,
- Ja himoitsee täynnä raateluhalua
- Sitä sydäntä,
- Joka tyttäres ylistystä kaiutti,
- Ja jonka sun tyttäres poika,
- Tuo pieni veitikka,
- Leluksensa valitsi.
- Mut turha on rukous ja ano!
- Mun huutoni haihtuu tuulien touhuun,
- Myrskyn metelihin.
- Käy kohina, vinku, ratina ja ulvonta,
- Kuin mikäkin melske!
- Ja aika-ajoin astaitsen
- Viehtävää harpun helyä,
- Haluavanhurjaa laulua,
- Sielua sulattavaa, mieltä murtavaa;
- Minä tunnen tuon äänen.
- Kaukana Skotlannin kalliorannalla,
- Missä harmaja linna kohouvi
- Kuohuvist’ aalloista,
- Siellä, korkeakaarisen akkunan ääressä,
- Seisovi kaunis, kipeä nainen,
- Hienonkuulea, marmorinkalvas,
- Ja hän soittaa harppua ja laulaa,
- Ja tuuli se tuivertaa hänen pitkiä hiuksiaan,
- Ja kantelee hänen kaihoista lauluansa
- Pisin aavaa, myrskyistä merta.
Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset. II. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.