Muuttolinnut (Avellan)

Muuttolinnut.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Te kiitävät vierahat oudossa maass’,
Kosk’ etsitte syntymäseutuja taas?
Kun vuokkonen tuikkaa
Taas syntymämaalla,
Ja hettehet suikkaa
Taas leppäsen alla:
He siipensä nostaa,
He saapuvat vaan.
Ei johtoa ostaa
He tarvitsekaan.
Tien tietävät vaan.
He tarkkahan löytävät kaivatun maan,
Miss’ suojanen heillä on entuudestaan,
Miss’ lähtehet vettä,
Niin raikasta, ruiskaa,
Ja keinuva mettä
Vaan nautetta kuiskaa,
Miss’ aurinko-yönä
Saa uneilla vaan,
Ja, karkelot työnä,
Ei joudetakaan
Tiet’ aattelemaan.
Nuo miekkoset rauhassa hankkivat vaan
Tuoll’ honkien keskellä hautelemaan;
Ja myrskyt ja nuolet
Ei saavuta heitä,
Ja murhe ja huolet
Ei häiritse teitä,
Miss’ riemuhun muuta
Ei tarvitakaan
Kuin päiväsen suuta
Ja untamolaan
Ett’ uupuvi vaan.
Sa kiitävä henkinen oudossa maass’,
Kosk’ etsit sa syntymäseutuja taas?
Kun palmuset kerkee
Jo syntymämaalla,
Sun hetkesi herkee
Jo taakkasen alla;
Saat siipesi nostaa
Kuin lintuset vaan,
Et johtoa ostaa
Sa tarvitsekaan,
Tien tiedätkin vaan.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.