Mut kastraatit ne voihkii (1905)

35. Mut kastraatit ne voihkii Kirjoittanut Heinrich Heine

Mut kastraatit ne voihkii,

Kun läksin mä laulamaan;

Ne voihkii ja ne oihkii:

”Sa laulat niin karkeaan.”

Niin alkaa laulun oivat

Nuo äänöset pienoiset,

Kuin kristalli ne soivat,

Nuo hienot ja vienoiset.

Ne laulaa lemmenvaivan

Ja lempivän hekkumaa;

Ja naiset itkuun aivan

Tuo taidenautinto saa.

Suomentanut Oskar Uotila.

Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.