Mut kastraatit ne voihkii

Mut kastraatit ne voihkii. Kirjoittanut Heinrich Heine

Mut kastraatit ne voihkii,

Kun läksin ma laulamaan;

Ne voihkii ja ne oihkii:

”Sa laulat niin karkeaan.”

Niin alkaa laulun oivat

Nuo äänöset pienoiset,

Kuin kristalli ne soivat,

Nuo hienot ja vienoiset.

Ne laulaa lemmenvaivan

Ja lempivän hekkumaa;

Ja naiset itkuun aivan

Tuo taidenautinto saa.

Lähde: Heine, Heinrich 1887: Runoelmia. Suomentanut Oskar Uotila. G. W. Edlund, Helsinki.