Mies kiltti kivet kantamaan

Mies kiltti kivet kantamaan

Kirjoittanut Otto Manninen

Lauletaan samalla säveleellä kuin
»Sä kasvoit neito kaunoinen»

ja Kivet kääntämään,

sait jäärät jäämin kanta-maan

jo ranskaa ääntämään.

Sa Kiven maasta kiskasit

kuin Lapin hirmu-hiis,

sen halki ilmain viskasit,

se kohisi ja kiis.

Pariisiin pahki – silvuuplee –

Kivensä kiikuttaa

tää peijakkaan Jean-Louis Perret –

meit’ ilo liikuttaa.

Jo pääsit Kivi-talkoista

hikesi hinnalla,

siis kanna kukkaa valkoista

nyt palmun rinnalla!

Ja saavu kivet kääntämään

ja apu antamaan

ja väkevästi vääntämään

taas Puulan rantamaan!

Amico te helvetico

quis nobis carior?

Sympathiae syndetico

coniunctum cordi cor.

Sic vivas, vincas, floreas,

vir fortis, validus;

ut urquet hiemps et boreas,

sic esto calidus!

Lähde: Manninen, O. 1951: Muistojen tie: valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toimittanut ja selityksin varustanut Pentti Lyly. WSOY, Porvoo.