Metsien mies.

Kirjoittanut Otto Manninen


Ikimetsäin isännäksi
luotu metsien on miesi.
Ilmoilt’ ihmisien läksi –
minne? – Metsä tietön tiesi.
Metsäin sanatonten, sankkain
halki mitaton on meno.
Vaaluvissa vetten vankkain
honkapuinen puikkaa veno.
Laajalta jok’ ilman laitaan
metsien käy miesi kempi
eksymättä erämaitaan,
metsällisetkin miss’ empi.
Kääntymättä käypi, kunne
miestä miehen tahto ajaa.
Toist’ ei tunnusta, ei tunne
joka tielle rastis rajaa.
Lainehilla lastu, kaksi
kymen kymmenlatvan tuomaa –
silloin liiat liikkuvaksi
honkahuoneillaan jo huomaa.
Astuu monen aamun, illan
kadotessa kannan taaksi,
kunnes pihojensa pillan
kohtaa, kolkkaa kuoliaaksi.


Lähde: Manninen, O. 1905: Säkeitä. WSOY, Porvoo.