Metsästäjä.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Nyt maassa lintu varvastaa.
Ja lehdet varjoilee;
Ei vielä yhtään ampumaa,
Ja ilta luontelee.
Jos talvi kerran joutuisi
Ja nietoksia tois;
Jo riekon jäljet tuntuisi,
Ja puussa teiri ois.
Jos ilma vainen kalpistuis,
Ja lehdet putoilis;
Kentiesi teiriparvi tuis
Jo vastaan oijetis.
Tok’ kohta jäljet selkiää,
Ja suoja karkoaa;
Vaan mielukkaimmin nähtävää
En vainen nähdä saa.
Ma tässä katson, – tuolla hän,
Vaan eipä kohdata!
Jos nä’ön ääriin ennätän,
En häntä saavuta.
On välissämme järvinen,
On kangas, tunturi,
On välissämme päivänen
Ja ehkä yönenki.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.