Metsäruusu

Metsäruusu. Kirjoittanut Otto Manninen

Ei nuoku vielä viljan tähkäpäät,

on rusko-yössä metsäruusun häät.

Yö nuorten unten, seppel otsallaan,

se tuoksuu, uhkuu toivon-onneaan.

Yön vienon auer verhoo veet ja maat;

kuin sointu sointuun yhtyy vastahaat.

Kuin purjehtivat punahattarat

keveät, kirkkaat huolet haihtuvat.

Ja valtimot niin täyteläästi lyö;

kuin malja tulvillaan on rikas yö,

mi kaikk’ on tähdet kauko-siinnostaan

sulannut läikkyhynsä kuultavaan.

Ken siitä juo, se tähti-tulta juo,

sen miel’ on jäänyt metsäruusun luo.

Sen vangitsee kuin väike tähtivyön

unelma kirkkaan, kiitäväisen yön.

Lähde: Manninen, O. 1910: Säkeitä: toinen sarja. WSOY, Porvoo.