Merentervehdys (Uotila)

Merentervehdys.

Kirjoittanut Heinrich Heine
Suomentanut Oskar Uotila.


Thalatta! thalatta!
Sua tervehdin, ikuinen meri!
Sua tervehdin kymmenentuhatta kertaa
Riemuisesta sydämmestä,
Niinkuin muinoin sinua tervehti
Kymmenentuhatta kreikkalaissydäntä.
Laineet loiskivat,
Loiskivat ja roiskivat,
Aurinko ahkeraan valeli alas
Leikkivää ruusuloistetta,
Lentoon pelotetut lokkiparvet
Kirkuen kiitivät pois,
Ratsut tömistivät, kilvet kalisivat,
Ja kauas kaikui kuin voitonhuuto:
Thalatta! thalatta!
Sua tervehdin, ikuinen meri,
Kuin kodin kieltä on vettesi pauhu,
Kuin lapsuuden unelmia näen mä kiiluvan
Sun läikkyvällä laine-alallas,
Ja vanhat muistot mulle kertovat jälleen
Kaikista rakkaista, oivista leluista,
Kaikista loistavista joululahjoista,
Kaikista punaisista korallipuista,
Kultakaloista, helmistä, karinkaukaloista,
Joita sa salassa säilyttelet
Tuoll’ alhaalla kirkkaassa kristallitalossas.
Oi kuink’ olen hiutunut vieraalla maalla!
Kuin kuihtunut kukka
Botanikon läkkikoterossa
Oli sydän mulla rinnassa.
On kuin oisin talven umpeen istunut
Sairaana, synkässä sairashuoneessa,
Ja nyt sen äkkiä heitän,
Ja häikäisevänä loistaa vastaani
Smaragdinen kevät, helteen herättämä,
Ja kohisevat valkeat kukoistuspuut,
Ja nuoret kukkaset katsovat minua
Kirjavin, tuoksuvin silmin,
Käy tuoksu ja surina ja huoku ja hymy,
Ja sinisellä taivaalla laulaa lintuset –
Thalatta! thalatta!
Sa urhokas paluuretkeläissydän!
Kuink’ usein, katkeran usein
Sua ahdisti pohjolan barbarittaret!
Suurista, voittoisista silmistä
Ampuivat polttavia nuolia;
Kieronterävillä sanoilla
Uhkasivat mun rintani halkaista;
Nuolenpää-kirjeillä olivat särkeä
Tupertunehet aivoparkani –
Turhaan pitelin kilpeä vastassa,
Nuolet sihisivät, lyönnit läiskyivät,
Ja pohjolan barbarittaret
Pakottivat mun merehen asti –
Ja vapaasti hengähtäen ma tervehdin merta,
Rakasta, pelastavaa merta,
Thalatta! thalatta!


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset. II. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.