Merentervehdys

8. Merentervehdys. Kirjoittanut Heinrich Heine

Thalatta! Thalatta!

Terve taas, meri ääretön!

Terve kymmentuhattakertainen

Rinnasta riemuisasta,

Niinkuin muinoin ne tervehti sua

Kymmentuhannen rinnat,

Vastoinkäymiset voittavain,

Mielimaallensa pyrkiväin

Kreikkalaisten kuulut rinnat.

Veet valtavat läikkyi

Ja velloen hyrski,

Päivä, mi painui vetten taa,

Loi rusosäihkyhyn väylät,

Hätääntyneet lokkiparvet

Yli luotojen kirkuen leijui,

Jymys kapsivat ratsut, kilvet ne soi,

Ja voittohuutona raikui:

”Thalatta! Thalatta!”

Terve taas, meri ääretön,

Kotimaani kieltä aaltosi kuohuu,

Laill’ lapsuuden unten ne väippyen haipuu

Ulapoillesi velloville,

Ja vanhat muistot ne taas tuo ilmi

Nuo ihmeen hurmaavat lelut kaikki,

Nuo kaikki väikkyvät joululahjat,

Nuo kaikki kauniit korallioksat,

Punasimpsut, helmet ja kirjavat raakut,

Joit’ tuolla piloin säilytät

Salakätköissä kristallilinnas.

Oi, miten hiuduin kolkon vierailla mailla!

Kuin kuihtunut kukka

Kasvintutkijan kotelossa

Oli sydän mun rinnassain.

Mun on kuin oisin talven pitkään

Sairasvuoteella sairassa maannut

Ja nyt äkkiä noussut;

Ja loistain silmiä häikäisee

Kevät vihreä auringon säihkehessä,

Puut huiskii valkeat, vaahtilatvat,

Ja nuoret kukkaset katsoo mua

Kirjavin, tuoksuvin silmin,

Ja on tuoksua, henkeä, riemua vain,

Ja sini-ilmoilla linnut laulaa, –

Thalatta! Thalatta!

Sydän uljas, mi paluuretkes teit!

Kuink’ usein, katkeran usein,

Sua ahtaalle sai nuo Pohjan barbarinaiset!

He suurin, voittoisin silmin

Hehkuvat nuolensa sinkos;

He sanoin käyriks hiotuin

Rintaani raastaa koitti

Ja nuolenpääkirjoitus-kirjein runtaa

Pää parkaa huumaunutta. –

Mä kilvellä turhaan ne luotani torjuin,

Nuolet sinkui, iskut kalski,

Ja noin nyt Pohjan barbarinaiset

Mua ahdisti mereen saakka. –

Ja ma hengitän taas ja ma tervehdin merta,

Ikiarmasta, pelastavaa,

Thalatta! Thalatta!

Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.