Maanviljelysoppi - Maanviljelyksen merkitys
Maanviljelyksen merkitys muokkaa
Maanviljelystä -tämän sanan laajemmassa merkityksessä - on kaikki toimi, jonka tarkoituksena on joko välittömästi tai välillisesti käyttää maata kasvi- ja eläintuotantoon. Siinä voimme eroittaa kaksi pääosaa: varsinaisen maanviljelyksen eli kasviviljelyksen ja kotieläinten hoidon. Edellisen tehtävänä on kasvien viljeleminen, jälkimmäisen päätarkoituksena taas maata viljelemällä saatujen tuotteiden jalostaminen, s.o. kasvien tai niiden osien muuttaminen hyödyllisiksi, ravintorikkaiksi ja helposti myytäviksi tavaroiksi. Nämä maanviljelyksen ja karjanhoidon tuotteet muodostavat ihmisen elämisen välttämättömimmät edellytykset.
Yhtä monipuolista kuin se työ on, jota maanviljelykseksi nimitämme, yhtä tärkeäarvoisena on se myös pidettävä. Varsinkin on sen merkitys suuri sellaisissa maissa kuin Suomessa, missä suurin osa väestöä elää maaseudulla ja on suoranaisesti siitä riippuvainen. Koska maanviljelyksen tehtävä on tuottaa tärkeimmät elintarpeet, on sitä syystä sanottu pääelinkeinoksi. Aina ei sille kuitenkaan ole annettu niin suurta arvoa kuin se ansaitsee. Kauan käytettiin monessa maassa yksinomaan orjia maanviljelystyössä. Meiläkin on moni ollut sitä mieltä, että maatyö on niin yksinkertaista ja halpa-arvoista että se, joka ei mihinkään muuhun kyennyt, oli toki kyllin hyvä maanviljelijäksi(1). Sellainen ei ole enää asianlaita; ainakaan ei sitä nykyään julkiausuta. Kaikki tietävät jo, että se osa maan asukkaista, joka työskentelee maanviljeyksen alalla, oikeastaan on kansan sydän, se ydin, mistä muut yhteiskuntaluokat, varsinkin kaupunkiväestö, saavat voimaa uudistumiseen ja olemassaoloonsa. Yhä yleisemmin myönnetäänkin jo, että maanviljelyksessä tarvitaan ei ainoastaan työtä vaan myös taitoa, ettei sen harjoittajalta vaadita yksinomaan ahkeruutta, vaan myöskin älyä, sekä että tämä elinkeino on suurimmassa määrässä omiansa kehittämään korkeimpiakin ihmishengelle suotuja lahjoja.
Maatyö on terveellistä, vaikkakin kovaa. Se voi tuottaa pettymyksiä, antaa pienen palkkion, mutta kuitenkin vakavan toimeentulon. Jotta uurastaminen ei kävisi masentavaksi, jotta voitaisiin olla varmat palkasta, on työtä tehtävä ajatuksella, siihen on käytävä oikein käsiksi, ja ennen kaikkea: sitä on tehtävä rakkaudella. Jos tahdotaan kasvattaa kunnon maamiehiä, on maanviljelystä opittava jo lapsesta alkaen, silloin heihin istutettava rakkautta eläimiin ja kasveihin sekä halua työhön; järjestys- ja tarkkuusaisti on kehitettävä sekä opittava tuntemaan luontoa ja sen voimia. Sillä suuri osa maamiehen työn menestymisestä riippuu juuri siitä, että hän osaa näitä voimia hyväksensä käyttää, kykenee niitä johtamaan ja siten ohjaamaan että ne hänen työtänsä edistävät.
Maamieheksi aikovan tulee ymmärtää ammattitiedon ja -taidon suuri merkitys. Sitä varten on hänen hankittava tietopuolista kehitystä maataousoppilaitoksissa ja itseopinnoila, hänen on tarkoiin perehdyttävä käytännölliseen maatalouteen ja annettava arvoa sen kokemuksille. Kun maatalous on liike, jonka tarkoituksena on mahdollisimman suuren hyödyn tuottaminen sen harjoittajalle, tulee viimemainitulla olla riittävästi liikeälyä. Yksikseen toimien on hän heikko, mutta liittymällä yhteen naapuriensa kanssa voi hän saada arvaamattomia aikaan. Senvuoksi tulee hänellä olla todellista yhteistoimintaharrastusta.