Maanviljelysoppi - I Maa - 1. Irtonaisen maan muodostuminen

I Maa

1. Irtonaisen maan muodostuminen

Maamieheksi aikovan on ennen kaikkea opittava tuntemaan maata, hänen tulee tarkasti tutkia sen ominaisuuksia ja laatua.

Se, mitä me tavallisesti nimitämme maaksi eli maaperäksi, on päällimmäinen, pehmeä, kiinteätä maankuorta peittävä kerros, johon kasvien juuret ovat levinneinä. Enin osa tätä pehmeätä kerrosta on syntynyt kovasta maakuoresta irtautuneista osasista (ns. kivennäisainekset). Hienouden mukaan nimitetään niitä eri nimillä, kuten sora, hiekka, savi. Kaikkein ylimmässä, usein tummemmassa kerroksessa, ruokamullassa, on sitäpaitsi erästä ainesta, joka on aivan toista alkuperää; sitä sanotaan mullaksi ja on se pääasiallisesti muodostunut kasvi- sekä eläinjätteistä (elimelliset eli orgaaniset osat).

Irtonainen maa voi siis muodostua kahdella tavalla:

1. vuorilajien murenemisen ja rapautumisen sekä
2. kasvien ja eläinten hajoittumisen kautta.

Mureneminen ja rapautuminen. Tämä kovan kiven ja vuoren muuttuminen pehmeäksi maaksi tapahtuu luonnonvoimain vaikutuksesta.

Lämpö, joka on hyvin vaihtelevainen, vaikuttaa monela tavalla, esim. laajentamalla ja supistamalla kappaleita. Kivet ja kalliotkin ovat näiden kokoa muuttavain vaihdosten vaikutuksen alaisia. Täten syntyy kallioiden pintaan rakoja, joihin ilma ja vesi pääsevät tunkeutumaan ja edelleen työskentelemään. Jos vuoren rakoon tunkeutunut vesi jäätyy, voi se särkeä koko kallion kappaleiksi. Sentähden näyttääkin kallion pinta usein ihan kiviröykkiöltä.

Vesi vaikuttaa muullakin kuin edellä mainitulla tavalla. "Pisara kovertaa kiven", sanoo sananlasku, joet ja purot syövyttävät itselleen uoman kallioonkin; meri, jonka laineet voimakkaasti vyöryvät rantaan, jauhaa ja kuluttaa siinä olevia kiviä. Tosinhan ei tämä kallion hienontuminen aikojen kuluessa vie mukanaan suunnattomat joukot pienen pieniä kivenpaasia, jotka laskeutuvat pohjaan, kun vesi asettuu lepoon, muodostaakseen vielä joskus uutta maaperää.

-- jatkuu --