Maan perijät

Kirjoittanut Otto Manninen


Luritusta, laritusta,
lallatusta, laajasuuta!
Liemest’ uupuu taritusta
maku, suola vain, ei muuta.
Piipatusta simapillin,
paimenhuilun pajatusta:
lillin-lallin, tallin-tillin,
vain ei vaivaks ajatusta!
Hoilotusta, loilotusta
hanurilla Hallin-Jannen! –
Muuta olla saa se musta,
jonka valkealle pannen.
Kelpaa kuoronne en rakoon,
kylärahin rallattajat!
Terve teille! Painun pakoon,
laululliset lallattajat!
Terve, roimat trubaduurit
äänen innoll’ ilmaa halkoin!
Totta Jerikonne muurit
langetatte laulun talkoin!
Kunhan kilvan kerinette
laulun lankaa, ette laanne,
pian kyllä perinette
luvatun kai myös jo maanne.
Käytte kaikki kanssa lisän
sinne laajaan lajitelmaan,
oman suuren suku-isän
Abrakadabrahamin helmaan.


Lähde: Manninen, O. 1951: Muistojen tie: valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toimittanut ja selityksin varustanut Pentti Lyly. WSOY, Porvoo.