Maan perijät

Maan perijät Kirjoittanut Otto Manninen

Luritusta, laritusta,

lallatusta, laajasuuta!

Liemest’ uupuu taritusta

maku, suola vain, ei muuta.

Piipatusta simapillin,

paimenhuilun pajatusta:

lillin-lallin, tallin-tillin,

vain ei vaivaks ajatusta!

Hoilotusta, loilotusta

hanurilla Hallin-Jannen! –

Muuta olla saa se musta,

jonka valkealle pannen.

Kelpaa kuoronne en rakoon,

kylärahin rallattajat!

Terve teille! Painun pakoon,

laululliset lallattajat!

Terve, roimat trubaduurit

äänen innoll’ ilmaa halkoin!

Totta Jerikonne muurit

langetatte laulun talkoin!

Kunhan kilvan kerinette

laulun lankaa, ette laanne,

pian kyllä perinette

luvatun kai myös jo maanne.

Käytte kaikki kanssa lisän

sinne laajaan lajitelmaan,

oman suuren suku-isän

Abrakadabrahamin helmaan.

Lähde: Manninen, O. 1951: Muistojen tie: valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toimittanut ja selityksin varustanut Pentti Lyly. WSOY, Porvoo.