Maamme kirja: 70. Suomen kansasta
| 69. Wirolaisia kansanlauluja | 70. Suomen kansasta. Maamme kirja Kirjoittanut Zacharias Topelius |
71. Matti |
Tämä on Suomen kansan kartta:
Itäisessä osassa maata: Karjalassa, Savossa, pohjaisessa ja pohjaiskoillisessa osassa Pohjanmaata asuu Karjalaisia. Länsi-osassa maata: Hämeessä, Satakunnassa, Warsinais-Suomessa, pohjaispuolella Uutta-maata ja kaakkoisessa osassa Pohjanmaata asuu Hämäläisiä. Etelä-osassa Uutta-maata, Pohjanmaan eteläpuoleisella rannalla ja Aalannin saaristossa asuu Ruotsin sukuperäistä kanssa. Etelä-Suomeen on muuttanut vähäinen osa Wenäläisiä, ja muutoin on maassa joku Saksalainen, Englantilainen, Franskalainen, Tanskalainen, Norjalainen ja joitakuita muistakin kansoista.
Tässä maassa asuu siis kansaa erilaisista sukuperistä ja erikielistä. Sadan asukkaan seassa Suomessa on siis 86 henkeä suomalaista sukua, 12 ruotsalaista, 1 wenäläistä, 1 muita, enimmästi saksalaista sukuperää. Usealla on ruotsalainen isä ja suomalainen äiti, tahi suomalainen isä ja ruotsalainen äiti; toisilla on wenäläinen isä ja suomalainen äiti, tahi ovat heidän vanhempansa eli esi-isänsä muuttaneet tänne vieraasta maasta. Harvat ovat niin sekoittumattomasta sukuperästä, ettei joku heidän suvustansa ole suonissaan kantanut erilaisten kansakuntain verta. Mutta se on sanottu, että kaikki, jotka tunnustavat tämän maan isänmaakseen ja rakastavat tätä sellaisena, – kaikki, jotka tottelevat tämän maan lakia ja tekevät työtä tämän hyväksi, – ovat yksi kansa. He ovat yhdistetyt heidän rakkaudellaan, tottelevaisuudellaan, heidän yhteisellä hyvällään. Jos merimiehet, jotka ovat sukuperäisin erityisistä kansoista, purjehtivat samassa laivassa aavalla merellä, täytyyhän heidän olla sovinnossa ja tehdä työtä päästäkseen satamaan; muutoin häviäisi laiva kaikkein heidän kanssansa. JA samalla tavalla, jos Jumala on yhdistänyt asukkaat erilaisessa suvussa samalla maakappaleelle samalla edesvastauksella, täytyyhän heidänkin pysyä sovinnossa keskenään, että he menestyisivät ja etteivät muut sovinnollisemmat kansat ottaisi heiltä pois heidän perittyä maatansa. Heidän täytyy seisoa kuin yksi mies sydämestä kiini isänmaassansa.
Tämä kansa on kasvanut yhteen, niinkuin monta puuta tekevät suuren metsän. Petäjät, kuuset ja koivut ovat erilaisia puunlajeja, mutta yhdessä ovat he metsä. Kansa toisessa maakunnassa erkanee kansasta toisessa maakunnassa ulkonäön, vaatteenparren, luonnon, tapain ja elämänlaadun suhteen. Me voimme helposti eroittaa Hämäläisen Karjalaisesta, Uusmaalaisen Pohjalaisesta; vieläpä, me tunnemme yhden pitäjään asukkaat monien muiden naapuripitäjästen asukasten seassa. Mutta jos me matkustamme ulkomaille ja tapaamme siellä maanmiehiä eri osista maatamme, ovat ne meistä yhdellaisia toistensa kanssa. Ja jos vieras vaeltaa Suomessa, havaitsee hän tämän maan asukasten olevan toistensa laatuisia. Sillä täytyyhän niillä, jotka lapsuudesta asti ovat kasvaneet samassa maassa, samain lakien ja keskinäisten elämänsuhteiden alaisina, kullakin kaikkine ominaisine erilaisuuksineen yhtäkaikki olla hyvin keskinäistä yhtäläisyyttä.
Sellainen kansan keskinäinen yhtäläisyys eli ominaisuus (kansanluonne) on helpompi tuntea kuin selittää. Tämä on merkki, jonka Jumala on painanut jokaiseen kansaan, siten että hän on antanut sen kauan yhdessä asua. Tämän merkin kantaa kukin muassaan, menköön mihin tahansa mailmassa. Se kyllä saattaa kulua kasvatuksessa, tavoissa ja elämän vaikutuksissa, mutta harvoin se kokonaan häviää pois.
Tämän merkin, jonka Jumala on painanut Suomen kansaan, saatamme paraite eroittaa, jos otamme vaarin tämän kansan entisistä elämän vaiheista. Se on aina näihin asti talleltanut muiston esi-isäinsä pakanallisesta uskosta, mutta saatuansa Jumalan ilmoitetun sanan, on tämä ollut aina sen suurin tavara. Tämä on siis sellainen kansa, jolla on syvä ja totinen jumalanpelko. Se on tuhat vuotta alinomaa tehnyt työtä maansa raivaamiseksi ja viljelemiseksi: – se on siis uuttera ja kestävä kansa. Se on tehnyt työtä kovassa maanlaadussa, pohjaisessa ilma-alassa: – se on siis harjaantunut ja voimakas kansa. Suuria onnettomia vahingoita ja hävityksiä on kohdannut tätä kanssa enemmän kuin useita muita; tämä on ollut pakoitettuna taistelemaan katkerimman hädän kanssa, tämä on ollut lyötynä maahan, tämän on täytynyt poltetuista taloistaan paeta synkeimpiin sydänmaihin, ja kuitenkin on se elänyt, toivonut ja seisonut pystyssä: – se on siis sietävä, kärsivä ja elinvoimakas kansa. Ei koskaan ole Suomen kansan seasta lähtenyt valloittajata, joka olisi rynnistänyt muita kansoja vastaan ja valloittanut niitä allensa: – se on siis rauhallinen kansa, ilman vallan himotta, ei luotu valloittamaan sijaa mailman valtavain keskellä. Mutta se on viimmeiseen veren pisaraan asti varjellut omaa isänmaatansa; se on synnyttänyt mainioita sotapäälliköitä ja mailman kuuluisia sotamiehiä: – se on siis urhollinen ja sotaankelvollinen kansa. Voitettuna, valloitettuna, mutta ei koskaan hävitettynä, on se vieraan vallan alaisena aina pitänyt oman tapansa elää ja oman tapansa ajatella: se on siis sitkeäluontoinen ja itsepintainen kansa. Kun tämä on kerran antautunut toisen tahi oman maansa hallituksen alaiseksi, ei se ole koskaan nostanut kapinata tätä esivaltaa vastaan, ei koskaan kärsinyt pettäjiä, ei myynyt isänmaatansa: – se on siis uskollinen kansa. Usein on se laiminlyönyt käyttää oikeuttansa ja voimaansa silloin kuin olisi ollut tarve: se on siis pitkälle ajatteleva ja hidas kansa. Mutta väkivallan ja rasituksen aikoina ei se ole koskaan oppinut kumartumaan rasittajan ikeen alle: – se on siis vapautta rakastava kansa. Ja viimein on se yksinäisissä metsissään, kaukana sivistyneen mailman keskuuksista, pitkällisesti kovissa vaivoissa taistelleen tullut valistukseen; – se on siis tiedonhaluinen ja oppiarakastava kansa.
Sellaiset ovat pääominaisuudet tällä kansalla, jonka Jumala on valinnut viljelemään ylhäisintä pohjan perää. Sellaiseen toimeen tarvitaan sellainen kansa. Ja Jumala on asettanut tämän kansan esimerkiksi ja opettajaksi monille köyhille heimokansoille, jotka ovat hajoitettuina ympärinsä mailmassa. Se kutsumus on suuri, jonka Suomen kansa on saanut osakseen. Jumala vahvistakoon häntä siihen totuudellaan ja voimallaan. Autuas on se kansa, jonka Herra on Jumala; se kansa, jonka hän itsellensä on perinnöksi valinnut. Ps. 33: 12.