Maamme kirja: 44. Lapinmaan kulta

43. Suomen rauta

44. Lapinmaan kulta. Maamme kirja Kirjoittanut Zacharias Topelius

45. Kasvien levenemisestä

Samana aikana, kun niin monta ihmistä lähti Kaliforniaan ja Australiaan etsimään kultaa kaukaisissa mailmanosissa, alettiin köyhässä Suomessammekin saada kuulla huhuja kullasta Lapinmaassa. Kauan oli jo kulkenut se sanoma, että eräs Lapin ukko olisi löytänyt ison kappaleen puhdasta kultaa, mutta ei olisi tahtonut ilmoittaa löytöpaikkaa. Vuonna 1837 löydettiin Keminjoen rannalta kiviä, joissa oli puhdasta kultaa. Tästä syystä lähetti Suomen hallitus taitavia miehiä tutkimaan vuorten tienoita yläällä Pohjassa ja tällä tavalla käsittämään mitä olisi uskottavaa kansan kertomuksissa.

Enemmän kuin kaksikymmentä vuotta etsittiin kultaa turhaan. Sitä oli kyllä monissa Lapinmaan joissa ja ojissa, mutta se oli pienimpinä ja hienoimpina hitusina, niin että kokonaisen päivän huuhdottua voi löytää niin pienen kultahitusen, jonka tuskin saattoi paljain silmin eroittaa. SItte saatiin kuulla, vuonna 1868, että Norjalaiset olivat löytäneet kultaa rajana olevan Tenonjoen rannoilta Lapinmaasta. Suomen hallitus lähetti taas taitavia miehiä Lappiin, ja ne löysivät enemmän kultaa. Oulussa oli kaksi merimiestä, Ervast ja Lepistö, jotka olivat ennen etsineet kultaa Kaliforniassa. Nämä ottivat renselin selkäänsä ja lähtivät kesällä 1869 yksinään Lapin erämaihin. Täällä aikoivat he huuhtoa hiekkaa joissa ja ojissa, ja kun he palasivat syksyllä takasi, olivat he löytäneet kultahiekkaa 6,000 markan raha-arvon. Nyt leveni huhu Lapin aarteista; moni valmisti itseään sukkelasti saamaan tavarata. Asetus annettiin, ettei kukaan saanut hakea kultaa hallituksen luvatta ja että vissi osa saaliista oli lankeava Suomen kruunulle.

Kesällä 1870 oli jo monta kullankaivajata kokounut Ivalonjoen rannoilla, joista ne molemmat merimiehet olivat löytäneet enimmän kullan. Paljo kokousi sinne irtanaista väkeä puuveitsillä kultaa vuolemaan. Mutta usiammat pettyivät ja palasivat tyhjin käsin takasi kärsittyään paljon vaivoja. Siksi olivat ymmärtävämmät liittäyneet yhtiöihin, jotka jakoivat työn ja voiton. Muutamat näistä yhtiöistä löysivät niin paljon, että matka ja työ tulivat hyvin maksetuiksi; toiset löysivät vähemmän. Vuonna 1870 huuhdottiin kaikkiaan 44 naulaa kultaa, joka teki 60,000 Suomen markkaa. Vuonna 1871 ymmärrettiin työ laittaa viisaammasti, ja silloin huuhdottiin 129 naulaa, joka antoi 175,000 markkaa raha-arvossa. Sittemmin on kaikkina kesinä löydetty kultaa Ivalojoen luona, mutta tietämätöntä on, kuinka työ vastaisesti itsensä palkitsee.

Pikaisesti saadulla rikkaudella on harvoin menestystä, ja moni, joka jätti vakinaisen elinkeinonsa juostakseen epätietoisen kullan perään, on sitte saanut kääntyä köyhänä ja kivuloisena takasi. Sillä, joka aikoo mennä ulos erämaihin, pitää olla terveys, miehuus, kestäväisyys ja hänen tulee valmistaa itsensä raskaaseen työhön. Ainoastaan kruunun virkamiehillä ovat kunnolliset huoneet Ivalonjoen varrella pienessä uutispaikassa, joka kutsutaan Kultalaksi. Kullanhakioiden täytyy enimmite asua märännuoskeissa teltoissa. Kaikkien täytyy raivata tiensä soiden, vuorien, järvien ja jokien ylitse, jossa ei ole yhtään tietä, ei yhtään siltaa, ei yhtään taloa ja jossa täytyy pitkiä matkoja kulkea jalkaisin tahi sauvoa veneensä ylös koskia. On myöskin pitkä matka kaikkien ravintoaineiden luokse, paitsi kalain ja lintujen, joista Lapinmaa on rikas kesällä. Matkustajata vaivaavat sääsket ja auringon kuumuus päivällä, kylmä öillä. Hänen täytyy hoitaa itseänsä, niinkuin metsäihmiset tekevät, ja välistä etsiä itselleen suojaa vuorten onkaloista, lumikinoksista tahi aavalla lakeudella. Mutta likellä Ivalonjoen suuta Inarin järven luona ovat ne lystilliset suomalaiset uudistalot, joista Castrén on kertonut, peltoineen ja niittyineen, hevosineen ja lehmineen. Näillä on parempi ja onnellisempi elämä, kuin monella kullanhakijalla. Siinä nähdään missä Suomen oikea rikkaus on, nimittäin nöyrässä, kärsiväisessä, uutterassa maanviljelystyössä ja muissa hyödyllisissä elonkeinoissa. Kullanhakijan monien vaarojen alaisena etsiessä tietämätöntä onneansa, paneupi uudistalolainen jka ilta rauhassa lepäämään, ja Jumalan siunaus suojelee hänen vähävaraista kotoansa.

Köyhyyttä ja rikkautta älä minulle anna, vaan anna minun saada määrätty osani ravinnosta. Sal. Sananl. 30: 8.