Maamme (Avellan)
Maamme. (Runeberg’in kirjoittama). Uusi suomennos. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Oi maamme Suomi, synnyinmaa
- Soi ääni herttainen!
- Ei laaksoa, ei kukkulaa,
- Ei rannikkoa rakkaampaa
- Kuin maamme pohjanperäinen,
- Kuin manner isien.
- On maamme köyhä, köyhäks’ jää,
- Jos kultaa vaaditaan,
- Meit’ outo oitis kierähtää;
- Vaan lempimaa on meille tää,
- Se nummin, vuorin, saarin vaan
- Meill’ tarjoo kultamaan.
- Sen virrat meille rakkahat,
- Sen kosket kuohuineen,
- Nuo metsän jylhät kaikunnat,
- Täht’yömme, päivät kirkkahat,
- Kaikk’, kaikki, lauluin, loistoineen
- Mi tunki rintaseen.
- Tääll’ auroin, miekoin, miettehin
- Oil isät vireillä!
- Tääll’ pilvisäin ja seestehin,
- Tääll’ onnin kolkoin, myötäisin
- Sai Suomen kansa lempiä
- Ja vaivat kärsiä.
- Ken lasti kaikki taistelet
- Jot’ kansa kesti tää,
- Kun vaino täytti laaksolot,
- Kun halla tuotti ahdingot,
- Ken mittas verta lämpimää
- Ja mieltä kärsivää?
- Tääll’ verta tuota uhrannut
- On meidän eistämme,
- Tääll’ riemut kaikki maistellut
- Ja täällä huolet huokaillut
- Se kansa, meidän eillämme
- Mi kantoi kuormamme.
- Tääll’ olla meidän mieluisaa,
- Tääll’ kaikki tarjotaan;
- Jos onni kuinka vaihettaa,
- On meillä maa, on isänmaa,
- Mit’ armaampata konsanaan
- Voi taivas suodakaan.
- Ja tässä, tässä on se maa,
- Sen näämme eissämme;
- Me kättä voimme oijentaa
- Ja vettä, maata osoittaa,
- Ja lausua: kas tuossa se,
- Maa kallis isiimme!
- Ja jospa meitä saatettais
- Vaikk’ kultapilvihin,
- Jos tähtitanssit tarjottais,
- Miss’ huoku, itku katkeais,
- Pois maahan kurjaan kuitenkin
- Me harrottaisihin.
- Oi vakavuuden, laulun maa,
- Sa tuhatjärvinen,
- Jon ranta myrskyt laimentaa,
- Oi muiston, vastaisuuden maa,
- Oo köyhyydessäs riemuinen,
- Oo vapaa, turvainen.
- Sun kukkas kerran puhkeeva
- On verhosulvustaan;
- Kas, lemmestämme kasvava
- On riemus, toivos kirkasna,
- Ja korkeammin kaikumaan
- Käy laulu isänmaan.
Lähde: Satakunta 27.12.1873.