Maamiehen rikastuminen

Maamiehen rikastuminen Kirjoittanut Talon isäntä Hämeestä.

Maamiehen rikastuminen.

Olemme ihan saaneet selwästi kirjoitetun luwun, joka toimituksen mielestä sottaa Suomen maamiehelle suorimman tien rikastumiseen, jos sitä waan seurataan. Sillä on samalla myös se etu, ettei se ole pitkä eikä ollenkaan waiwalloinen seurata; hywä tahto on kaikki mitä tarwitaan. Luku on seuraawa:

Wanha sananlasku "niittu on pellon emä" on niin ymmärretäwä että paremmalla heinän saaliilla karja taitaa saada hywän ja rawitsewan ruan, josta seuraa että elukat kohdastansa paranewat sekä maidon puolesta että myös myymisen hinnasta. Siitä seuraa wielä pellon suhteen että sonta tulee woimakkammaksi, jonka rawitsewa wäkewyys tuottaa wiljawamman kaswun kuin ennen on saatu, ja niin se antaa erinomaisen edun; jota tähän asti ei ole hyödyn suhteen oikein tarkastettu.

Waikka maamiehiä usein on kehoitettu paremmin ruokkimaan karjansa, ei ole sitä kehoitusta taidettu tarkoin seurata warain puutteen tähden. Mutta jos nyt näytettäisiin todeksi ettei meiltä puutu waroja, waan ymmärrystä tätä keinoa seurata, ehkä joku ottaisi seuratakseen tässä annettawaa osotustaa; ja ehkä sitte naapuritkin rupeisiwat samaan tuumaan, kuin ensiksi näkewät jonkun siitä hyötywän.

Huono heinän saalis maakunnassamme tulee enimmiten niittuin laimin lyömisestä, waikka ne monastikin wähällä työllä taidettaisiin saattaa hywään kaswuun, niinkuin esimerkiksi:

1. Weden hapatuksesta kärsiwä maa, joka sen tähden antaa huonon ja wähän tulon, saadaan ilman suuritta kustannuksitta antetuiksi usein yhdellä ainoalla ojalla, joka sen läpitse kaiwetaan ja jonka ei tarwitse olla suuren; toisinaan taas täytyy kaiwaa kaksi ojaa ja wiela toisimmaan tarwitaan niskaoja, joka johdattaa ympäri olewista mäistä waluwan weden estäin sen niitylle tulemasta. Tällä työllä saadaan usiasti jo toisena wuonna hywä saalis oiwaallisia heiniä sen saraheinän siaan, joka ennen sillä maalla on kaswaaanut ja kolmantena wuonna tulee tämä heinän sato aina runsaammaksi ja paremmasta laadusta.

2. Pensastuneet niitut parannetaan niin, että heinän teon jälkeen mätäkuun kuluessa pensaat juuritetaan pois taikka hakataan poikki juuren läheltä. Nämät pannaan läjiin samalla paikalla ja poltetaan sitte kuin syyssateet tulewat, jonka jälkeen, kuin tuhka hywin on ehtinyt jäähtymään, se lewitetään ympäri, jonka kautta maa taas saadaan hywään kaswuun. Poltetuille paikoille tulee ensiwuonna sen jälkeen hieno sammal, mutta myöhemmin syntyy siinä hywä heinän kaswu, erinomattain jos ne paikat kylwetään heinän siemenellä, joita taidetaan koota tallin parwesta.

3. Sammaltuneet niitut waatiwat sammalen sywyyden ja laadun suhteen aiwan erinäisen menetyksen; utta tässä ainoasti mainittakoon että, jos sammal ei ole sywä, kokemuksilla on tultu hawaitsemaan että puhdas karkia santa, wedettynä ja lewitettynä niitun pinnalle, on aiwan ilman muuta menetystä matkaan saattanut hywän ruohokaswun paremaa lajia kuin ennen sillä niitulla on kaswanut.

4. Mättäät tulewat tawallisesti siitä että hewoset ja elukat, pehmiään ja nihkeään maahan, laitumella käydessänsä, sotkewat sywiä jälkiä, joihin kokoontunut wesi wielä on paisuttanut näitä kyttyröirä. Näitä on waikia saada pois muutoin kuin kyntämällä ja maan walmistamalla kauran sekä heinän kylwötsi. Ja kuin maa Suomessa harwoin saa ilmasta yksin täyttä woimaa kaswaimia kantamaan, tarwitaan ehkä lisää sonnitusta.

Mutta jos nämät wehkeet eiwät antaisi kyllin heinäwaroja, on, wielä jälillä yksi neuwo, joka myös taidetaan ensimäiseksi eteen ottaa, nimittäin että, kuin pellon awaruus tawallisesti on aiwan, suuri tilan työwoimain suhteen ja sontasaaliin wuoksi, pannäan joku osa esim. kahdeksas osa siitä keinolliseksi niitukst, josta pari sarkaa jätetään heinän siemeniä kaswamaan, paraiten thimotei- ja alopelurusruohoa. Näin, taidetaan paremmin sonnittaaj ja wiljellä loppuosa peltoa, joka jo kolmantena wuonna autaa yhtä suuren, mahdollisesti suuremmanki sadon ja aina parempaa wiljaa kuin ennen on saatu koko wainiosta kauttaaltansa. Tässä nimittäin ajatellaan että tämä runsaampi heinän saalis tulee karjan hywätsi ja että maamies itse huomaa etunsa että, missä karjalla ei ole tarpeellisen paljo ja hywä rawinto, kohta wähentää elukkain luwun, koska hän sillä tawalla, niiukuin jo tässä edellä on sanottu, saapi yhtä runsaan ja paremmanki maidon, elukat paremmat ja korkeammat arwossa sckä lopullisesti. joka on pääasia, monta kertaa woimallisemman ja elukkain luwun suhteen paljo enemmän sontaa, josta hänen wiljansa ja juurikaswunsa monituisesti enentywät ja tuowat warallisuutta sekä rikkautta taloon.

Wielä paremmin pyrkiäksensä tähän hywään tarkoitukseen taitaa maamies wähitellen ottaa uusia niittuja tehdäksensä, mutta soiden wiljelyksessä ei hänen suinkaan, niinkuin tähän asti on tapahtunut, pidä monilla jywälaihoilla laihduttamaan maata, waan kernaammin, niin pian kuin maan laatu sen myöden antaa, paneman suon keinollisetsi niituksi, josta hän itse ja jälkeensä tulewaiset perilliset monet monituiset wuodet saawat tuloja, jotka wuosittain antawat 10, 15, 20 eli 25 prosenttia siitä mikä suon wiljelykseen on kustannettu.

Heinäwarain näin enetessä tulee maawiljeliä tilaisuuteen antamaan joka lehmälle ja sonnille 10 ja aina 20 naulaa heiniä wuorokaudessa, ja wiimisessä tapauksessa taitaa hän, jo ottaa jywäwiljelykseen uudesti sen heinäkaswuun ennen pannun pellon ja sitte wielä enemmänki uusilla wiljelyksillä suurentaa peltonsa. Tämä keino tilain hallituksessa on senkin enemmän kehuttawa kuin pitkä ja moniwuotincn kokemus on osottauut ne siitä saatawat suuret ja maamiehelle onnelliset seuraamukset.

Pidemmälle emme tällä erällä tahdo mennä maamme ensimäisen elin keinon kuwauksessa, mutta lisäämme waan että, jos joku maawiljeliä tahtoisi selitystä jostakin seikasta niistä mitä tässä edellä on kirjoitettu hän lähettäköön kirjallisesti selkiän ja suoran kysymyksen, joka tähän lehteen otetaan ja samalla myös pyydetty selitys annetaan. Ja tahdomme lopuksi ilmoittaa että wastakin Hämäläisessa julkaisemme johdattawia kirjoituksia niistä asioista, jotka likimmäisesti sattuwat maamieheen, toiwoen että jokukin ehkä ottaa näitä neuwoja seurattawaksensa.

Talon isäntä Hämeestä.

Lähde: Hämäläinen 1/4/1859

Katso myös

• Kustaa Paturi; Keskustelemuksia Maanviljelyksen ja Luontokappalten hoito keinoista (Hämäläinen 18.2.1859, 25.2.1859, 4.3.1859)