Keskustelemuksia Maanviljelyksen ja Luontokappalten hoito keinoista

Keskustelemuksia Maanviljelyksen ja Luontokappalten hoito keinosta. I, II ja III Kirjoittanut Kustaa Paturi

Hämäläinen 18 – 2 – 1859

Keskustelemuksia Maanviljelyksen ja Luontokappalten hoito keinosta.

(Annettu.)

Maaturi. Mitä edistystä nyt oletten miettineet maaviljelyksestä eli mitä merkitystä olette onkineet muiden mietteistä ja toimista? Tämmöinen oli kysymys jutun aluksi eräässä seurassa, johonka muu´an vastasi:

Onhan tota ainakin jotakin sillä joka pyrkisi omassa ja isän maansa tärkeimmän elatuskeinon maanviljelyksen ja luontokappalten hengen hoidon edistyksessä. Kyllähän sitä olis monissa erihaaroissa merkittävää ja sanansiaa; mutta sen tarvittis paljon tuntee asioita, jotka ei ole meikäläiselle jokapäiväisiä, ja paljon tieteellistä oppia kaikkia tärkeitä asioita käsittää ja punnita ja kirjoittaa kokonaisia kirjoja; niin niistä on vaikee jotakin sanoo, mutta sanon sitä kuin sanon, joka kuulun kuin seuraa:

Viime vuoden 1858 Oulun Viikko-Sanomissa on maaviljelys-asioista tärkeitä kirjoituksia, joista ansattee kirjoittajat kiitoksen; mutta niinkuin sanotaan tekiän käteen kaikki tulee, tekemättömälle ei mitään, niin näyttää niissäkin, paitti muita luonnollisuus-esite virheitä, olevan lii´aksi edistyttäväisiä esitys-muotoja esm. 25:rossa Liminkan Antti juttelee Pekalle kuinka köyhä naapurin Matti taitaisi alkaa yhdeksän jakoisen vuosi-viljelyksen vuonna 1858 ja 1862 päästä täyteen järjestykseen ja niin neljänä vuoena saada peltonsa (jossa esitellään uuden pellon tekoa vissi määrä) 6:tta kertaa laajemmaksi^[1] ja on äyht aikaa suurentanut viljelyksensä ja varansa." Mainitun jutun pidän luonnottomana esikuvana.

Antti samassa jutussa mainitsee enemmästä rehun tulosta ja lisääntyvistä sontavaroista; mutta ei näytä huomanneen että 6:teen kolmen tynnyrin alaseen maapalstoon riista ja juuri kasvuille vaati kaksi kolömatta osaa enemmän sontaa kuin 2:teen kolmen tynnyrin alaan viimeksi nimitetyille kasvilai´ille; tivottu rehun tulo ja siitä lisääntyvät sonta varat ei juuri paljon luonnollisen vaatimuksen suhteen ulotu liiempään sonnitukseen ja etenki uuteen peltoon tarvitaan paljon enemmän sontaa kuin vanhaan, ennenkö se tiuhassa viljelys vuorossa voipi antaa hyviä tuloja. Yleisesti kattoen, sonnan varain seikat vaatii uuden pellon levityksen jakaa vuosikymmeniin, kuinka maa on enemmän eli vähemmän multainen ja hedelmällinen, ennenkö hyödyllä saa pellon laajennetuksi kaksikolmatta osaa suuremmaksi paraissakin viljelys vuoroissa, varakaskaan maaviljelijä; uusi maa on tavallisesti ohut multainen ja maan mullittaminen ei ole helppo asia, ja niin kauvan maa vaatii kosommalta sontaa kuin on vähä multainen; siitä syystä sanotaanki pellon vanhasta hyvä olevan. Jos köyhä naapurin Matti rupesi jyrkältänsä seuraamaan Antin neuvoja, niin luonnollisesti tulisi vieläkin köyhemmäksi – maa ei anna rikkauttansa luonnottomain tahtomusten ja määräysten mukaan.

(Jatketaan,)

Hämäläinen 25 – 2 – 1859

Keskustelemusta Maanvijelyksen ja Luontokappalten voito keinosta.

Maaturi. Milläs tavalla sitte maaviljelijä pitäis eteen ottoonnsa suunnitella? Jotta hän taitaisi johtaa toimensa tieteellisesti, ett´ei kävis, niinkuin äskön sanoit Liminkan Antin menneen harhaan.

Muuan. Maaviljelijä, niinkuin tehdasteliakin, pitää eritapauksissa tuntee kunkin erikohdan arvo. Näettes, joka ei tunne kunkin erikohdan arvoa, on arvio kaupassa ja usein käyttää toimiansa sitä suuntaa joka luonnollisesti vie takaisinpäin ja jättää se mitä taitaisi edistää. Minä arvaan ettette päälimiten puhuen taida päästä juuri suuresti tarkoitukseni perille; koska ehkä on aikaa niin esittelen yksittäin erinäisistä osista. Esm. Joka ei tunne kuinka paljon mitä lai´i luontokappaletta hyväänsä kasvattain tarvitee eläkettä ja mitäkin laia, niin vanhaan ikään ja siihen kokoon, niin paljon ja mitä eläke-aineet ja hoito, paikkakunnassa käyvän keskushinnan jälkeen, yleensä tulee maksamaan, niin ei hän tunne kuinka suuressa määrässä ja mitä luontokappale lai´i ja laatu hänen on hyödyllisin kasvattaa, joko myydä eli omaksi tarpeeksi. Joka ei tunne kuinka paljon semmoinen ja semmoinen luontokappale tarvittee niin paljon ja niin hyvää eläkettä, jolla taitaa saada työtä aikaan niin paljon, ja mitä sonta vastaa, joka tulee maaviljelyksen eduksi, ja kaluen kulu ja hoito, niin ei hän tunne kuinka paljon luontokappaleen työ maksaa. Joka ei tunne kuinka paljon semmoinen ja semmoinen lammas tarvittee sen arvoista eläkettä, ja kuinka paljon se antaa villoja ja mistä arvosta sonta on, niin ei hän tunne mitä lampaan pito sisältää. Joka ei tunne kuinka paljon ja mitä lajia eläkettä lehmä tarvitsee siihen kokoonsa eli painoonsa ja kuinka paljon se antaa niin hyvää maitoa, josta tulee niin paljon voita ja juustoa ja mitä hoito ja kaikki kulut yhteensä maksaa, niin ei hän tunne mitä jääpi sonta maksamaan, joka on perustus peltoviljelykseen sonnan kulu osaan, kuin ei myös tunne onko hänellä kelvollista karja lajia. Joka ei tunne luontokappalten erinäisten ruaasten eineellisyyttä ja koko suhtaa, ei hän tunne mitä ruuas-ainetta hän pitää hankkia eläkkeeksi luonnollisuuden kuin myös hintain vuoksi, eikä myös taida perustaa ruaaksissa tulevaa sonnan arvoa. Joka ei tunne kuinka paljon niin ja niin hyvää sontaa tarvitsee panna tynnyrin maa-alaan, niin ja niin hedelmällisene maahan, kasvataa niin monta ja niitä kasvi-lai´ia, niin suurella saaliin tulolla; eli toisella tavalla sanoen: joka ei tunne kuinka paljon kukin erinäinen viljeltävä kasvi ottaa maasta voimaa ja niitä aineita niin suurella saaliin tulolla, niin ei hän tunne mitä sonta-osalliset kulut on ottanut pois tuloista. Joka ei tunne kuinka paljon semmoisessa ja semmoisessa vuoro eli koppelo viljelyksessä saadaan ittesta samasta maasta sonta-ainetta ja kuinka paljon tarvitaan muualta lisää, kuin myös joka ei tunne kuinka paljon saa sonta-aineita luonnon niitusta ha muulla tavoin, niin hän ei tunne minkälaisen viljelys-muodon hän tulee sonnan varoen vuoksi eteen ottaa. Joka ei tunne kuinkasuuri kulu ja tulo on semmoisesta ja semmoisesta kasvista tynnytin maa-alalta, niin ei hän tunne mitä hän ittestä peltomaasta voittaa eli mikä viljelys muoto hänelle on voitollisempi. Joka ei tunne eli ei ole merkinnyt mitkä kasvilai´it, joko hallaisuuden eli maan luonnon-laadun suhteen maa-osuuksissansa ovat myötäisemmin eli huonommin menestyneet, niin ei hän tunne minkälaisen viljelys-muodon pitäis järjestää. Joka ei tunne kuinka palon uusi pelto vaatii enemmän sontaa, kuin vanha mullittunut, niin ei hän ymmärrä kuinka suuressa määrässä hän hyödyllisemmin uutta peltoa lajentaa eli missä viljelys-muodossa se pitäis käyttää. Joka ei tunne kuinka paljon semmoinen ja semmoinen maa ja semmoista kylvö-heinää tynnyrin alassa antaa laidunta eli syöttöä, ei tunne laidunviljelyksen hyötyä. Joka ei tunne kuinka paljon semminen ja semmoinen mettä-maa kasvaa niin pitkän ajan sisään semmoisia ja semmoisia puita, ei hän tunne mikä arvo mettä-maalla oikeestansa on. Joka ei tunne kuinka suuri ero taiteellisella ja ilman mitään vaarin ottamista hoidolla ja hakkauksella, puitten paljoudella, hyvyydellä ja työn huokeudella on, ei hän ymmärrä ottaa vaaria paremamsta mettän hoidosta. Joka ei tunne koko tilansa suhtaa missä määrässä luonnollisesti laatunsa, laveutensa, asemansa ja paikkakunnan maksoen suhteen ovat vastaavassa painossa, ei hän tunne missä laveudessa, laadussa eli muodossa kunkin viljelys toimi-osan hyödyllisemmin taitaa käyttää eli sivutoimia eteen ottaa. Paljonhan niitä erikohtia olis merkittäviä, joidenka perustuksia ei vielä moni maaviljelijä uneksikkaan, ja kuin ei taida perustuksia uneksia, niin ei myös taida toimianskkaan paraite suuntaa; mutta näitäkin kysymys-esitteitä kuullen näin pitkälle kerrallaan taitaa ikävystyä; jos sinä Maaturi, Uuttera ja Intola niitä harrastasitkin, niin noi toiset kyllämuystyvät. Taikka kuinkas tuntuu?

Maaturi. Miksi emme niitä kuultelisi ja hyvä jos vaan tulisimme semmoisen perustuksien käsitykseen; mutta se on vaan hullumpi ett´emme ole saaneet semmoisia valituksia. Kyllähän niitä erinäisiä opin.kappaleita siellä ja täällä saa siläellä; mutta ei tahdo päästä niiden kokouksesta sen pidemmälle. Esm. tuossa pöydällä on tämän vuoden Oulun Viikko-sanoma N:o 4:säs, jossa on eräs aine "Virstan ja sontaveden arvosta kovemman sonnan suhteen"., jossa paitti muuta on luettavana seuraavaista: "Lanta vaikuttaa kasvua sen mukaan minkälaiset ovat ne siinä olevat aineet. Kokeet ovat näyttäneet lannan olevan sitä mukaa arvoa, kuinka paljon siinä on tuko-aineita, fosfori-happoa ja alkalia. Tuko- ja alkali-aineet vaikuttavat siemeneen että se itää ja siitä kohoaa itse kasvu, olki ja sen lehdet; fosfori-happo tekee ja kasvattaa sitte jyvää."

	lehmistä	hevosista	lampaista	sioista
on tukoa	3 naulaa	5 naulla	7½ naulla	6 naulaa
fosfori-happoa	2½ "	3½ "	6 "	4½ "
alkalia	1 "	3 "	3 "	3 "

ja että 1000:ssa naulassa tuoreesta virstassa, tulleessa

	lehmistä	hevosista	lampaista	sioista
on tukoa	8 naulaa	12 naulla	½ naulla	1/4 naulaa
fosfori-happoa	-	-	1/20 "	11/4 "
alkalia	14 "	15 "	20 "	2 "

Tuo lasku näyttää kummalta että virstassa on niin suuri paljous tukoa ja alkalia; mutta lehmä ja hevois virstassa ei laisinkaan fosfori-happoa. Verratellen toisiinsa sekä tuoreessa sonnassa että virstassa näyttää lehmän sonnassa olevan perätin vähän fosfori happoa, joka tekee ja kasvattaa jyvää ja sen mukaan lehmi sonta olis jyvän tulolle huonompi toisia sontalai´ia; mutta pitkän-aikainen kokemus päin vastoin on näyttänyt lehmi sonnan vaikuttaneen sekä hyvää oljen että jyvän kasvoa, ja on vaikuttanut pitkälle, vaikka lehmille on talvella syötetty laihempaa eläkettä kuin muille luontokappaleille, mitä sitte lehmi sonta eikö vaikuta sikäli kuin voimallisempia eläke-aineita syötetään. Niin tuosta viimeksi sanotusta esityksestä ei voi saada niin leveeta tietoa että voisi olla mitään luottamusta. Kyllä sinä äskön jaarittelit; joka ei tunne ne. ei hän tunne jne. selitäs nyt kuinka tunent lehmä sonnan vaikutusta?

Muuan. Kuka semmoisia tarkkoja luonnon tieteitä taitaa ilmasta haistella; minä olen usein puhunut siitä ett´ei suomen kielellä löydy kelvollista maanviljelysoppikirjaa, joka on maaviljelyksen edistyksen välttämätön ehto. Tieteellistä maaviljelysoppia on, sen joka ei lu´e koko sivistyneen maailman siihen oppiin kuuluvia kirjoja, muutoin työläs käsittää kuin tuieteellisestä ja sekin monipuolisesti selitetystä maanviljelys-oppikirjasta, johonkqa olis kunkin erinäisen opin osiin sovitettu selvät laskuo-osotteet ja mitkä tulis yhtymään toiseen, järjestetty niinkuin yhden ruumiin erijäsenet, joka opettaisi ja osottaisi kokonaisen tieteellisen ja käytännöllisen maaviljelys-opin ja luontokappalten hoidon perusteellisen muodon eli kaavan; mutta koska semmoista tieteellistä ja käytöllistä yhteistä maaviljelys-oppikirjaa, joka suomen maan luonnollisten vaatimusten mukaan, äskön sanottuin ja niihin yhtyvien monien muiden perustuksien mukaan, taitaisi johdattaa niitä oikein käsittämään, ei vielä suomen kielellä löydy, niin oilis kokemuksilla, joka veis aikaa ja kuluja, johonka myös tieteellistä oppia tarvitaan, onkittava kaikki erikohdat ja ne erinäiset kappaleet sovittaa, niinkuin jo sanoin – ei se ole joka miehen tehtävä, siihen en voi niin pystyä kuin utelen. Siksi kuin vasta puhuttu opetuskirja valmistuu, täydymme osiksi vanhallaarviokaupasella käytöllis-opilla tulla aikaan, jos sitte ymmärrämme valita taastuvia eli edistäviä eteen ottamisia. Jos joskus muutoin niin nykyisin maaviljelys-taidosta olis oppi tarpeelle. – Nykyisin on ylellisyys elämässä tehnyt nousemista, josta on tullut tuntuva rahan vähyys, se on varain vähyys; suomen maaviljelys sitä vastaan vanhalla typerällä, aikansa olleella, käytös tavalla taastuu. Ajanpitkään on suuremmassa osassa suomen maata tehty pelloksi paraita kuivia maita, niituksi korpia ja noroja, jäljellä olevista suuri osa, liian nuoren mettän alana, kaskeemalla ja armottomalla polttamalla multa on kuluetttu pois, ett´ei voi kasvaa ruohoa kuin aivan niukalta; näin on ennen kyllälliset laitumet jo niukistyneet ylimiten, vanhat niitut käyneet kuiviksi kentiksi, jonka suhteen pelto laihenee riista viljain kasvatuksella, kuin et enää ole tarpeellista sonnan varoja. Suuri parannuksen muutos pitäis tapahtuman suomen maaviljelyksessä ja luontokappalten hoidossa, joka vaatii innon, opin ja yhteishengen heräämistä itte kansan jäsenissä, puheella, kirjoilla ja esikuvan antamisella.

(Jatketaan.)

Hämäläinen 04 – 03 - 1859

Keskustelemuksia maanviljelyksen ja Luontokappalten hoito keinosta.

Armollinen ja isällinen Hallitus on maaviljelys opiston ja kouluen toimeen panolla tarkoittanut saattaa maaviljelys opin edistystä – kuin vaan niiden käyttäjät tahtoisivat, taitaisivat, voisivat käyttää kutsumustansa. Mustialan maaviljelys opisto, paitsi oppilasten valmistusta ja julkisia vuositutkinnoita ja kone näytteitä j. m., on toimittanut maaviljeliöille tarpeellisia työ-koneita kohtu hinnalla ja useempia tydyttäväisen hyviäkin; paikalla myön on annettu tilaisuutta nähdä koneita, luontokappaleita ja viljelys-toimienki järjestystä, jotka näyttävät uudenlaista taidollisempaa maaviljelystä – tämä on kaikki hyvä. – Kuitenkin tieto-hartaat ei olis kyllämystyneet enempäänkin opin saantiin, nimittäin kuin mainittu opisto on ollut jo käytöllisessä toimessa liki parikymmentä vuotta, jolla ajalla olisi kerinnyt tehdä monenlaisia koetuksia ja koetukset vakaantua ja tulla kirjalliseen julkisuuteen, maaviljelijöille opiksi, jonka kautta opisto olisi paremmin vetänyt puoleensa hyväitiöitä ja paikalle katselioita – niinkuin suomen maaviljelys-opin elin-suonesta opin mehua imemään; mutta se kirjllinen julkisuus kuin sieltä on tullut suomalaisen maaviljeliäin eduksi, ei ole tainnut paljon opin lisäystä vaikuttaa eikä halua herättää. – Koska (niinkuin Hämäläinen 4:ssä N:rossa ilmoittaa) Keis. Maj. on viimes Joulukuun 22 päivänä antanut armollisen säännön, jonka jälkeen Mustialan maaviljelys-opisto Tammelan pitäjässä tulee tästä lähin johdatettavaksi, niin hayskaa olis jos mainittu armollinen sääntö jossakin Suomelaisessa Sanomalehdessä kokonansa julistettaisi, jotta isänmaan edistystä harrastavaiset suomenki kielt" taitavaiset tulis tuntemaan armollisen säännön sisälläpito ja mahdolliseksi saatttamaan opiston hallitusta huomaamaan, mitkä eteenottamiset olis ensimäisiä ja hyödyllisempiä. Yhtä ilahuttavaa myös siis, jos opiston hallitus saattaisi toimensa julkisuuteen suomenki kielellä – sekin valitus ei mahtaisi olla suomalaiselle varsin hyödytöin!

Karjalan maaviljelyskoulusta emme tänne asti tunne muuta kuin mitä kirjallisuus on julistanut, joka aluksi mainittee hyvää. Paitti muuta toimitusta on koulu-opettaja A. Manninen tomittanut mukailemalla opetuskirjan niletä: "Lykykäinen Maavilelys-oppi." Mainittu kirja on enemmän tieteellisesta kuin käytöllisestä luonnosta, helposti käsitettävällä esite johdolla ja mielen juoksulla. Kemialliseen eli luonnon tieto osuuteen en pysty mitään mainitsemaan, muutoin siinä löytyvissä opetuksissa ei ole yksipuolisuuden ja opetuksen harhausten vuoski suuresti muistuksen siaa. Mitä erinäisistä tarpeellisista vaatimuksesta – tarkoitetun kirjan lyhyyden suhteen – on muistuttamista, on hallaisuduen seikka jäänyt kysymykseen ottamatta, joka suomessa tekee maaviljelyksen järjestykselle suurempia eroituksia kuin joku muu luonnon kohta, joka olisi ollut likikin valon ja lämpimän kysymyksiä; mutta se on mahtanut tapahtua siitäkin syystä kuin kirja on mukailtu, ehkä tomittaja mainitsee sitä vapaasti käyttäneensä, alkuperäisesti kokoon pantu Saksan maalla, missä halla ei ole tullut kysymykseenkään. Ehkä tuo tärkiä halla seikka on jäänyt pois, on kirja kuitenkin suuressa arvosta suomalaiselle maaviljeliälle ja luettava kirjallisuuden edityttäväksi askeleeksi.

Maamies.

1. Antin palsta järjestys ja suuruus näyttäisi vaan pellon laajennuksen isonevan ? Eli 3:sta tulevan 9:ksän.

Lähde: Hämäläinen 18.2.1859, 25.2.1859 ja 4.3.1859

Katso myös

• Talon isäntä Hämeestä; Maamiehen rikastuminen (Hämäläinen 1.4.1859)