Maalari (Avellan)

Maalari. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Oot lauluissani siaa toivonunna,

Oot tuhat kerrat, tyttö, vaatinunna

Mun runoellen, joskus joutessain,

Sun muotokuvas piirtään keinollain.

No, kerta tahdonkin jo pyyntös täyttää;

Nyt valikoitse hetki, koita näyttää

Vaan luonne, mieli, käytös semmoinen,

Kuin taideniekkana ma määräilen:

Sa kaunis ollos, kauno arvokainen

On taiteen hengen kanssa yhtyyn vainen:

Mut tyttö kaunis on vaan iloiten –

Siis iloitkos, kun sua luontelen!

Ja hellä ollos, kauno paljon maksaa,

Vaan sydän yksin hemmen antaa jaksaa

Siis rakkahana – hemmen tuottaa tuo –

Mun puoleheni silmäs aina luo!

Ja hyvyyttäkin taulun täytyy näyttää,

Ett’ mielin annat, toivot tahdot täyttää Siis

muista, joka välihetkinen,

Mull’ tarjoella ruususuukkonen!

Sain kuinka muotokuvas kauniiks muuttuu

Vaan puoltomieltä maalarilta puuttuu –

Siis lausu, kun vaan piirin piirustan,

Ett’ omaiseni ootkin ainian!

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.