Maa kauvan kantoi talven leimaa

19. Maa kauvan kantoi talven leimaa Kirjoittanut Heinrich Heine

Maa kauvan kantoi talven leimaa,

Mut kevät nyt juhlia arrangeeraa;

Nyt hymyy luonto ja riemuiten keimaa,

Mut tuo ei vaan mua intresseeraa.

Kukat tuoksuvat, kellot kaikuvat mailla,

Ja linnut kuin kirjassa konverseeraa;

Mut jutteluun olen halua vailla,

Pää kaiken turhuutta filosofeeraa.

Olo seuroissa on niin fånimaista,

Hyvä ystäväkin mua irriteeraa; –

Syy siinä: he armasta vienokaista,

Jota slåasin, ”rouvaksi” tituleeraa.

Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.