Ma vanhaa untani jälleen näin

34. Ma vanhaa untani jälleen näin Kirjoittanut Heinrich Heine

Ma vanhaa untani jälleen näin:

Ens yö oli toukokuuta,

Puun siimeess’ istuimme vierekkäin

Ja vannoimme uskollisuutta.

Me vannottelimme ja vannoimme niin,

Me itkimme riemuiten, surren;

Ja ettei jäis valat unhoksiin,

Mua sormehen näykkäsit purren.

Oi, lemmitty kirkassilmäinen,

Sua näykkäsuista piikaa!

Kai asiaan kuului vannominen,

Mut näykkiminen oli liikaa.

Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.