Ma unta kuninkaanlapsesta näin

26. Ma unta kuninkaanlapsesta näin Kirjoittanut Heinrich Heine

Ma unta kuninkaanlapsesta näin,

Min kasvot kalpeina hohti;

Puun siimeess’ istuimme vierekkäin,

Ja hän painui rintaani kohti.

”En tahdo isäs purppuraa,

En timanttikruunua varmaan,

En tahdo kultaista valtikkaa,

Sua itseäs tahdon, armaan’.”

Hän päätään puisti: ””Ei käy se päin,

Mun peittää haudan multa,

Ja öin mä vain tulen luokses näin,

Kun niin sua lemmin, kulta.””

Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.