Ma riemun sulta...

Ma riemun sulta... Kirjoittanut Otto Manninen

Ma riemun sulta, sa murheen multa;

ma yö, sa yöhöni tuikit tulta.

Pois riensi riemu, ei murhe menne.

Kaikk’ olleet, tunnen ma turhuutenne.

Niin raskaat varjot ne lankee varhain;

on mustiin harsottu muisto parhain.

Pois riensi riemu, mut murhe säilyy.

Sen päärlyt silmissäs salaa päilyy.

Käy väkevämmäksi välkkehenne,

yön tähdet. Yllä on talven enne.

Lähde: Manninen, O. 1910: Säkeitä: toinen sarja. WSOY, Porvoo.