Mökin poika (Forsman)

Mökin poika.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Väsyksiin asti hakkasin,
Ja hakkaan uudestain,
Ja kirves pystyy kylläkin,
Mut puu ei kaadu vain.
Kyll’ ennen tuntui, kun ma löin;
Nyt käs’ on hermotoin,
Kun talvikauden pettua söin
Ja vettä päälle join.
Jos hyötyäin vaan katsoisin
Ma virkaa vaihdellen,
Isännän ehkä saisinkin,
Joll’ leip’ ois rukiinen.
Ens’ kaupungissa palkinnon
Kai saisin kunnostain. –
Niin mietin, mutta muuttohon
En tuonne mieli vain.
Siell’ liekö vuorta lehtoisaa,
Mi lampeen kuvastuu?
Yht’ armaanako aamu saa
Ja ilta laskeuu?
Siell’ luoko laakso tuoksujaan
Ja kangas mäntyjään?
Ja hän, ku soittaa torvellaan,
Siell’ liekö ensinkään?
Turvatta pilvi kiidättää
Ratoksi tuulien –
Kotoa vailla, ystävää
Mit’ onpi ihminen?
Jos Herra kuulis ääntä maan
Ja hädän hoivaa sois,
Parempi vuosi tultuaan
Paremman leivän tois.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.