Lorelei (Härkönen)
| Lorelei. Kirjoittanut Heinrich Heine |
| Suom. Iivo Härkönen. |
- En tiedä, en, mitä lienee,
- kun murhe mun täyttää näin,
- taru vanha sen ehkä tiennee,
- mi lähde ei mielestäin.
- Käy ilta jo viileämmäksi,
- Rein vierivi retkeään,
- vaan vielä kimmeltäväksi
- mä vuoren huiput nään.
- Ja korkeuksissansa
- siell’ istuvi impyinen,
- koru kultainen kutreillansa
- ja kutrikin kultainen.
- Ja kutria kultaista kampaa
- hän laulaen lauluaan,
- ja laulua tenhoisampaa
- lie kuultuko milloinkaan?
- Ja laivuri pienen laivan
- sen kuulee ja tuskaan saa,
- karit veen unohuttavi aivan,
- ylös sinne vain kurkoittaa.
- Mä luulen, sen miehen ja venhon
- se virta ja viehtymys vei.
- Ja laulullaan tuhotenhon
- on tuonut tään Lorelei.
Lähde: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja. 1930. Toimittanut Rafael Koskimies. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.