Lintuselle (Forsman)
Lintuselle. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Oi lausu, pikku lintu,
- Lehvissä jalavan,
- Kuink’ aina voinet laulaa,
- Iloita ainian?
- Sun laulus kuulen aamuin,
- Sit’ illoin kuuntelen,
- Vaan kirkas ain’ on äänes
- Ja sointus suloinen.
- Sun aittas on niin köyhä
- Ja ahdas asuntos,
- Tok’ aina lauleskellen
- Silmäilet kotohos.
- Et kylvä, etkä niitä,
- Et korjaa latoihin,
- Et huomispäivää tiedä –
- Ja tyydyt kuitenkin.
- Monelle kyllä suotu
- On riistat, aartehet,
- On maat ja valtakunnat
- Ja linnat kultaiset;
- Ja huolin, kyynelsilmin
- He päivää alkavat,
- Jon koille kiitosvirtes
- Sä soitat riemuisat!
- Kyll’ ihmislapsi hylkäis
- Sun halvan olentas;
- Ei kiittele hän Luojaa,
- Vaan ain’ on vaateljas.
- Sun hento henkes sortaa
- On hänen vallassaan –
- Tok’ onneas sä kiität,
- Hän kiroo onneaan.
- Miks nurkuin taivahille
- Hän kylmän silmän luo?
- Häll’ onko vaatimista,
- Jolle Luoja kaikki suo?
- Kun mailman riemut ratki
- Hänelle tarjoutuu,
- Miks lisää vaan hän itkee
- Ja orjaa halveksuu?
- Ei! laula, lintu pieni,
- Ain’ autuudesta vaan!
- Lauluusi vaikerrusta
- En sekaa milloinkaan.
- Kesäisin pesäs laadi
- Majani vierehen,
- Mua neuvo aamuin illoin
- Olemaan iloinen.
Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.